Eläkeläiset ry:n sivuilta, tämän linkin takaa, voi hakea luettavaksi ja katseltavaksi tarinan kävelypässien Porin-retkestä. Siitä esitettiin toivomus jo Porissa järjestetyissä työpajoissa, joissa saimme tuoreeltaan kertoa patikoinnista. Varmaan minun olisi pitänyt saada kootuksi tarina aikaisemmin, mutta eläkeläisellä on niukasti aikaa, kuten kaikki eläkeläislukijat hyvin tietävät.
Tarinassa on käytetty kävelyn aikaisia blogeja ja kuvia. Muutama uusikin taitaa olla joukossa. Kuvia kertyi satamäärin, kun kaikki pässit ovat tottuneet liikkumaan kameran kanssa. Kotisivuilla tarina on pdf-muodossa, mutta se löytyy myös PowerPoint-julkaisuna. Sitä voinee käyttää vaikkapa Eläkeläiset ry:n ja mikseipä aluejärjestöjen ja yhdistystenkin tapahtumissa ja esittelytilaisuuksissa kertomassa yhdestä toimintamuodosta.
Tarinaa kootessa on ollut mukava palauttaa muutenkin mieleen kävelyretkemme. Vasta nyt olen oikeasti oivaltanut, kuinka hauska se oli valmisteluvaiheen ja alun vaikeuksineen, pienine sattumuksineen ja onnistumisineen, monine tapaamisineen Eläkeläiset ry:n jäsenten ja muiden tiellä kulkijoiden kanssa.
Suuri ansio hauskuudesta kuuluu hyville pässiveljille: juttu kulki, mutta taittuipa matkakin. Olisi ollut puisevaa kävellä yksin niin pitkä matka. Yksinäisillä päivälenkeillä kyllä on oma viehätyksensä. Seura on tuttu eikä yleensä tarjoa ikäviä yllätyksiä. Meno on henkisesti pikemminkin tasaista ja tynnyttävää kuin vaihtelevaa ja innostavaa.
Ei niin, että ikäviä yllätyksiä olisi tarjonnut pässikolmikkokaan (tämä tulevien kävelyretkien ihanassa toivossa!), mutta onhan sellainenkin noin periaatteessa mahdollista, jos seura on kehno. Toisaalta, on vaikea kuvitella kävelyä harrastavien olevan toisilleen kehnoa seuraa, vai kuinka? Tämä riittäköön tästä.
Jos Porin-kävely vielä kiinnostaa, niin olkaapa hyvä. Antoisia selailuhetkiä, mutta älkää unohtako kävellä. Livenä se on parasta!
– Pekka Isaksson