Pekka Isaksson
Viime viikon puoliväliin säät suosivat Sukevalla. Usvakeijut tanssivat metsäpoluilla. Päiväkakkarat ja kurjenkellot kyselivät kulkijalta, näkikö tämä, että meillä näin kauniisti tanssitaan. Näki kyllä ja yhdessä aamulaulajien kanssa iloitsi.
Kävelypässit pääsivät viime viikolla Lapuan rajoille ja nyt mennään jo kohti Kauhavaa. Kohti Kalajokea -virtuaalikävely on edennyt tasaista 45–50 kilometrin viikkovauhtia. Sitä voi pitää sopivana tuloksena, kun ei kehtaa hyväksi sanoa ja kun kaikki pässit eivät eri syistä voi kävellä joka päivä.
Minulla on käynyt niin nyt alkuviikosta, kun ensin palasin Sukevalta ja sitten eläkeläisen täyteen ahtautunut työohjelma vaati huomion varhaisesta aamusta myöhäisiltaan. Tai ei se itsestään ole sellaiseksi änkeytynyt, kyllä syyllinen löytyy tietokoneen ruudun tältä puolelta.
Tänään heräsin aamuvarhain, katselin ja nuuskin säätä ja vielä varmistelin kännykän säätiedotuksesta, että sateet saattaisivat olla tauolla muutaman tunnin, aamulenkin ajan ainakin. Mitäpä tyhjää: kun olin päässyt puolen kilometrin päähän, väänsi joku inha pilailija hanan auki. Kun en ollut ottanut mukaan sadetakkia, oli pakko kääntyä takaisin.
Jalkojakin halusin varjella. En vielä varmasti tiedä, ovatko keväällä ostetut kävelykengät yhtä vedenpitävät kuin vanhat, erityisen kosteudenpitäväksi mainostetut. Ja kyllä, hyvin pitivät kosteuden sisällä. Etenkin pitkillä lenkeillä märät sukat ja kastuneet jalat ovat parhaita keinoja hankkiutua vaikeuksiin.
Nytpä harmitti ja vähän omaatuntoakin kolkutti: olisiko sittenkin pitänyt jatkaa kävelemistä. Kyllähän kesä kuivattaa, minkä kasteleekin. Ehkäpä illalla…tai viimeistään huomenaamulla, jos on uskominen Huutosen Mattia, ylen vakaata meteorologia. Kun hänestä nyt tuli puhe, niin piti Googlesta katsoa, kuinka kauan Uuraisten poika on meille säitä ennustanut. Ensi vuonna tulee 20 vuotta täyteen Ylellä.
Huomenna on parempi päivä ja siinä vakaassa uskossa: kävelkää tekin, hyvät ihmiset, mutta pitäkää jalat kuivina!
