Pekka Isaksson
Kun tunnistin tien oikealla puolella kukkivan kasvin, olin tyytyväinen, että olin päättänyt jatkaa kävelyä Uudenkyläntien risteyksen ohi kohti Kajaania. Suopursu: mikäpä sen sopivampi katseltava ja kuvattava juhannuksen aatonaattona. Kun olin harpannut ojan yli ja kiemuroinut risukon läpi, aistin tutun huumaavan tuoksun. Se herätti muistijälkiä kaukaisesta nuoruudesta Peräpohjolassa.
Pohjoispohjalaiset, pannihiset, veivät myöhemmin huumaavan kaunottaren maakuntakukakseen. Kiveliöiden kansalle, korkeiden vaarojen välisten isojen rämesoiden kulkijoille, se olisi kuulunut. Muutakin ja paljon pahempaa tehtiin vuonna 1982 lehtiäänestyksessä, joka järjestettiin Suomen Kotien Kukkasrahaston aloitteesta. Mukisematta siinä hyväksyttiin jo aikaisemmin alkanut historiallinen vääryys, joka oli syrjäyttänyt itsenäisenä maakuntana pidetyn Peräpohjan itsenäisten maakuntien joukosta ja liittänyt sen Lappiin. Ikään kuin Lappi olisi sitä tarvinnut, saati sen ansainnut.
Kun lähestyy korkean kesän juhlapäivä, unohdetaan vääryys ja annetaan tietämättömille anteeksi. Saihan Peräpohja sitä paitsi osana Lappia maakuntakukakseen kulleron, jokiniittyjen keltaisen, valitettavasti vain hetken kukkivan ihanuuden.
Tänään suopursu valaisi Sukevalla kävelevän satunnaisen vaeltajan harmaan aamun. Sääennuste oli povannut sateen alkavan kello kahdeksan ja jatkuvan tasaisesti lähes koko päivän. Sen vuoksi lähdin kävelemään jo ennen kuutta. Ennen lähtöä ajattelin, että lähes viikon tauon vuoksi on paikallaan kävellä säästeliäästi, ehkä neljä kilometriä, kenties kuusi. Jalat tuntuivat alussa juuri niin jäykiltä kuin olin arvellutkin, mutta vertyivät pian ja päivän etappi alkoi pidentyä, ensin ajatuksissa ja sitten kävelemällä.
Mikä oli kävellessä. Edes se ei haitannut, että matkan pidetessä siihen tunki mukaan muutama kilometri viitostietä. Liikenne oli hiljaista, oli aikaa kuunnella ja katsella niittyjen ja peltojen yläpuolella lentäviä kuoveja ja huomata, että talvi oli ollut otollinen rusakoille.
Kiitoksen tunnelman säilymisestä ansaitseva myös yöllä matkansa aloittaneet rekkakuskit. Tapansa mukaan he väistivät komeasti pientareella tallustelevaa ukkopahaa. Niin he ovat tehneet aina kohdatessaan kävelypässejä, missä ikinä olemme kulkeneetkin yhdessä ja ryhmissä. Hyvää matkaa siis teille, rekkamiehet ja -naiset: ehtikää turvallisesti kotiin juhannusta viettämään!
Kaikille yhteisesti ja kaikilta kävelypässeiltä kaunista ja levollista juhannusta! Pysykää terveinä ja hengissä näinä poikkeuksellisen lämpiminä mittumaarin päivinä. Liikkukaa harkitusti sekä vesillä että kuivalla maalla. Kävelkää, hyvät ihmiset, niin ette kastu, mutta kostuttakaa kurkkua – vedellä!