Pekka Isaksson
Kävelypässien kolmas taival Kalajoki-kävelyssä päättyi eilen mieltä lämmittävästi. Kun pääsimme tien päältä Keravan Eläkeläiset ry:n kerhoon, meitä tervehtivät yhdistyksen Capri-tanssiorkesteri ja Rehevä ja rautainen -lauluryhmä. Kulkurin valssiin yhtyi koko paikalla ollut väki, eikä mikään vähäinen väki, vaan kymmeniä yhdistyksen jäseniä. Jopa läikähti pässien mieli ja pehmeni sydän.
Tällaisen tervetulotoivotuksen jälkeen meni kokeneiltakin pässeiltä hetki nieleskellessä, kun piti ruveta esittelemään ryhmää. Hyvä sitä oli esitellä, sillä eilisen etappiin osallistui peräti yhdeksän kävelypässiä, suurin ryhmä koko yhdeksänvuotisen historiamme aikana. Uskoakseni olimme vakuuttava näky patikoidessamme Tikkurilasta Keravalle.
Kevyin askelin kohti Kalajokea -tempaus on alkanut muutenkin hyvin. Mukana on ollut hyviä kävelykumppaneita. Vastaantulijat ja lepotauoilla tapaamamme ihmiset ovat olleet ystävällisen kiinnostuneita. Säät ovat suosineet. Eilenkin oli mitä mainion kävelykeli. Paikoitellen oli tosin hieman liukasta, mutta se oli odotettua.
Meiltä on kysytty, miksi lähdimme kohti Kalajokea niin aikaisin. Eikö myöhempi ja keväisempi ajankohta olisi riittänyt? Olisi hyvinkin, mutta on hyvä kokeilla talvista ryhmäkävelyä. Aikaisemmin isommat tempauksemme ovat ajoittuneet kevääseen ja alkukesään. Varsinaista talvisäätä emme ole vielä kohdanneet, mutta eiköhän se vielä ehdi tulla vastaan, jos on ollenkaan tullakseen.
Keravalla saimme kokea paitsi lämpimän vastaanoton, myös kuulla kysymyksen, miksi kävelypässien joukossa ei ole uuhia. Ymmärrämme kysymyksen perustelluksi ja aiheelliseksi. Ensimmäistä kertaa sitä ei kysytty, mutta vastaus saattoi olla normaalia sekavampi, kun takana oli 15–16 kilometriä kävelyä ja tuo mieltä läikäyttänyt lämmin vastaanotto. Kerrataanpa siis vielä:
Kävelypässeistä on muodostunut vakiintunut harrastusryhmä kuin itsestään. Alussa, vuonna 2014 meitä oli kolme, nyt kolmetoista. Tällaiselle ikä-äijien liikunta- ja kävelyryhmälle on ollut selvä sosiaalinen tarve. Valitettavasti emme ole voineet ottaa mukaan kaikkia miehiäkään, jotka olisivat halunneet tulla. Esteitä on kaksi. Emme halua paisuttaa ryhmää niin suureksi, että se vaatisi erillistä hallintoa ja muuta byrokraattista kommervenkkiä. Ja toiseksi, suuren ryhmän kuljetus- ruokailu ja majoituskulut kasvaisivat pitkillä yhteiskävelyillä kohtuuttoman suuriksi.
Olemme tähdentäneet, että meillä on kaksi tavoitetta. Kävelemme omaksi iloksemme ja hyödyksemme, pitääksemme yllä jonkinlaista kuntoa. Toinen tavoite on kertoa, vähintään vihjaista muille ikäihmisille, erityisesti liikunnassa naisia laiskemmille miehille, että liikunta on hyvä tapa huolehtia terveydestään. Miesten elinikäodote on edelleen monta vuotta lyhempi kuin naisten. Pienehkö osa tästä selittyy sellaisilla biologisilla eroilla, joille ei mikään mahti maailmassa voi mitään. Valtaosa selittyy elämäntavalla, muun muassa liikunnan vähäisyydellä. Ehkä naisistakin on mukavaa, jos maailmassa on enemmän kohtuullisessa kunnossa ja hieman pitempään eläviä miehiä.
Rehellisyyden nimissä on vielä sanottava, että meistä on hauska kävellä pässiporukassa ja saada välillä kävelykumppaneiksi reippaita naisia ja miehiä. Omaksi iloksemmehan me tätä teemme. Tehkää tekin, hyvät ihmiset, yksin, kaksin ja mitä moninaisimmissa ryhmissä!
P.S. Kävelypässit toivottavat lämpimästi onnea ja menestystä hyvälle yhteistyökumppanilleen, Eläkeläiset ry:n moninaisuussuunnittelija doctor in spe Eva Rönkölle tohtoriväitöksen johdosta. Mainio saavutus!!!