Pekka Isaksson
Koronavuosi on ollut myös kävelypässeille hankalaa aikaa. Pässit eivät ole päässeet juurikaan elämään luontonsa mukaisesti, siis taivaltamaan yhdessä sitten viime maaliskuun 9. päivän. Silloin kokoonnuimme Helsingin upeaan Oodi-kirjastoon. Siellä pidetyn palaverin ja tutustumiskierroksen jälkeen kävelimme Kansan Uutisiin kertomaan toiminnastamme ja testaamaan päätoimittaja Sirpa Puhakan ja toimittaja Sirpa Koskisen Ikinä-testillä.
Edellisenä iltana oli Helsingissä ollut surullisenkuuluisa kansainvälisen naistenpäivän juhla, josta moni tartuntaketju lähti liikkeelle. Sen viikon torstaina, 12.3. pidettiin hallituksen koronainfo, jossa kerrottiin ensimmäisistä rajoituksista. Tartunnan saaneita oli THL:n ilmoituksen mukaan 109.
Osa pässeistä avasi syyskuun lopulla maltillisen koronatilanteen aikana Järvenpään–Jokelan kevyen liikenteen reitin kävelemällä sen. Suunnitelmissa oli vielä patikointi Nuuksion luonnonsuojelualueen reiteille ja kierros luontokeskus Haltissa lokakuun lopulla. Se jäi tekemättä, kun korona alkoi kerääntyä toiseksi aalloksi.
Pässien pinnistetyn käyttäytymisen syy on selvä: olemme halunneet sekä suojata omaa terveyttämme että toimia esimerkillisesti ja terveysviranomaisten suositusten mukaisesti. Niiden osuvuuden on parhaiten osoittanut ja osoittaa, että taudin leviäminen talttui keväällä nopeasti ja syksyn vakava uusi aalto näyttää menettävän voimaansa. Suomen menestyksekkäästä strategiasta suuri ansio kuuluu maan hallitukselle ja syksyllä sen toteuttamisesta aluehallinto- ja kuntapäättäjille. Tämä pitää reilusti sanoa, vaikka kaikenlainen oletettujen herrashenkilöiden kehuminen tuntuisi kuinka vieraalta tahansa.
Koronan torjuminen vaatii vielä malttia ja ponnisteluja kaikilta kansalaisilta. Rokotukset ovat alkamassa muutaman päivän päästä. Menee vielä pitkälle kevääseen ennen kuin rokoteasuoja on kattava. Sataprosenttista suojaa saattaa olla vaikea luoda joka maailmankolkkaan, kun kyseessä on vielä suureksi osaksi tutkimaton tai vähän tutkittu tauti. Siitä kertovat myös viime päivien uutiset ärhäkästi tarttuvien viruksen muunnoskantojen löytymisestä Britanniassa ja Etelä-Afrikassa.
Todennäköisesti pässien ikäpolven suomalaiset suhtautuvat sekä puheissa että käytännössä myönteisesti rokotukseen. Meillä on pitkään ollut konkreettinenkin muisto lapsuutemme rokotuksista. Käsivarressa, reidessä tai pakarassa on ollut calmetterokotuksen (tuberkuloosirokotuksen) arpi.
Me kaikki muistamme, kuinka vakava ja pelätty tauti polio oli ennen kuin sitä vastaan alettiin rokottaa vuonna 1957. Sitäkin pelätympi oli tuberkuloosi, mutta rokote oli kehitetty aikaisemmin niin, että rokotuksia saatettiin antaa jo vuodesta 1941 alkaen. Ilkeitä tauteja olivat myös tuhkarokko ja sikotauti, joita vastaan ei vielä tämänkään kirjoittajan lapsuudessa 1950-luvulla ollut rokotteita – tai ainakaan niitä ei Suomessa annettu. Ne oli vain sairastettava mahdollisine jälkiseurauksineen, kun kohdalle sattui.
Tänään on vielä enemmän kuin muulloin syytä toivottaa ja viettää rauhallista joulua ja toivoa uudesta vuodesta parempaa kuin vuosi 2020 on ollut. Muistakaa, hyvät ihmiset, kävellä jouluna ja vuodenvaihteessa!