Pekka Isaksson
Muistaakseni ei ole sattunut koskaan kävelypässien ja -blogin 5-vuotisessa historiassa, että blogin kirjoittaminen jostakin tapahtumasta olisi siirtynyt seuraavaan aamuun. Nyt sekin koettiin.
Oliko syy Peggyssä niin kuin Samuli Edelman laulaa Hecorin sanoin hittibiisissä Monta pitkää Lyypekissä? No ei ollut, ei Peggyn eikä pitkien, ei näillä vuosilla ja kokemuksilla.
Syy oli Eläkeläiset ry:n ja Kävelypässien. Eläkeläiset olivat järjestäneet tuimat 60-vuotissynttärit Kultsalla. Ne kolahtivat tuollaisia 25-kilometrin lenkkejäkin kovemmin pässeihin, jotka olivat tapansa mukaan riennoissa mukana yhteisvoimin, omin koivin ja avarin sydämin. Minusta näytti, että muutkin pässit alkoivat pehmetä jo iltapäivällä. Niin sitten blogipässin esityksestä päätetiin, että hän voi siirtää kirjoittamisen aamuun.
Itse juhlien yksityiskohdista ei tässä blogissa kerrota, koska niistä on teksti-, kuva- ja videoaineistoa laajalta muualla netissä. Kävelypässien tehtävänä juhlissa oli esitellä omaa toimintaansa ja tähdentää liikunnan merkitystä ikäihmisen hyvinvoinnille. Ihan viime vaiheessa saimme järjestön toimistolta tehtäväksi toimia ovimikkoina Kultsan pääovella ja jakaa siinä ohjelmalehtisiä ja muuten opastaa tulijoita.
Tällaiseen näkyvään kunniatehtävään tarvittiin huomioliivisiä ja komeita pässejä. Tämä komeus taisi olla enempi pässien oma tulkinta, jonka perusteella ovipässit valitsimme. Me valinnassa rannalle jääneet kehottelimme kateutemme hienosti kätkien ovipässejä opastamaan, että jos tosipässejä haluaa nähdä, niin niitä löytyy pässien esittelyhuoneesta. Sen nimi muuten oli sopivasta Arkki.
Valitsematta jääneet ovat siis arkkipässejä. Meidän ja ovipässien lisäksi Kulttuuritalolla oli vielä Esko, joka myi pitkän päivän Tammisaaren muistomerkkiyhdistyksen nimiin vuoden 1918 tapahtumista kertovia kirjoja. Hänkin oli puuhassana niin tiukasti, että minä ainakaan en edes nähnyt häntä koko päivänä.
Muuten, tuota komeutta ei nyt ihan suoraan siinä toimiston ovipässikutsussa sanottu – eipä taidettu sinnepäin viittaillakaan. Olemme jo toipuneet siitä, ettei niin tehty.
Jaoimme tilan Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n valokuvakerhon kanssa. Se pystytti tilaan vallan sykähdyttävän valokuvanäyttelyn eläkeläiselämästä. Hyviä kuvia kerrassaan: teknisesti taidokkaita ja sielukkaita. Ne loivat tilaan mukavan tunnelman.
Alussa näytti siltä, että juhlavieraat eivät löydä tietään Arkkiin ja muihin toisen kerroksen esittelyhuoneisiin. Arvailimme, olivatko valitsemamme ovimikot sittenkään muistaneet mainita mitään tosi pässeistä. Vähitellen väkeä alkoi tulla, ja lopullisesti ongelman ratkaisi Antin esiintyjäksi saama yllätystähti rap-mummo Eiila. Hänen kaksi settiään vetäisivät salin täyteen ja tunnelma henkäili ovesta käytäville ja varmaan koko taloon. Siellä se Kalliossa ja Alppilassa vieläkin viipyilee, uskoisin.
Meitä lämmitti erityisesti se, että rap-mummo omisti mainion Broom Broom -räppinsä kävelypässeille. Se kertoo melun, metelöinnin ja liikenne- ja muiden päästöjen turmiollisuudesta ja suosittelee tämmöistä pässimäistä, omiin koipiin ja yhteisvoimiin perustuvaa elämäntapaa.
Rap-mummon esiintyminen voimaannutti meidät arkkipässitkin niin, että jaksoimme vielä tarpeellisen tovin esittää isoa kokoelmaamme kuvavideoita retkistä ja muista toiminnasta ja kertoa niistä myös suusanallisesti. Erityisesti ilahdutti se, että monet yhdistykset kyselivät meitä tilaisuuksiinsa ja puolenkymmentä teki jo varauksenkin pässeistä kotinurkilleen. Rohkeaa väkeä.
Hyvät ihmiset, nyt kävelemään: sillä toipuu ihanistakin juhlista!