Pekka Isaksson
Tuskin ehti kesän lehti kääntyä, kun kävelyreiteille ja järville ilmestyivät ensimmäiset syksyn enteet. Metsissä, pientareilla ja niityillä on näkynyt jo monen viikon ajan syksyn värejä. Viljat kävelyreittien varrella ovat tuleentuneet.
Viime sunnuntaina aikaista kalamiestä tervehti Hiidenvuolteella valkoposkihanhien parvi. Se oli ilmestynyt paikalle illalla, levännyt ja ruokaillut Vaihmalan golfkentällä ja honkelehti nyt vuolteen rehevissä rantavesissä. Golfkentällä konkkelehtivat ja huusivat varhaiset golfinpelaajat, varmaankin ilahtuneina hanhien vierailun jäljistä. Kun uistimen vetäjä palasi puoliltapäivin, olivat hanhet lähteneet kohti etelärannikon kokoontumisalueita ennen muuttoa Itämeren etelärannikoille ja Pohjanmerelle.
Golfin pelaajat eivät olleet lähteneet mihinkään. Heidän muuttonsa alkaa paljon myöhemmin syksyllä.
Isot ahvenet ovat jo pari viikkoa olleet syönnillään. Valitettavasti toistaiseksi paras apajapaikkani on myös ravustajien suosiossa. Kun hanhia tervehdittyäni soutelin sinne narraamaan suurahvenia särkivärisillä vieheillä, täplittivät poukamaa rapumertojen poijut. Ei sinne ollut menemistä. Kohta olisivat vieheet ja siimat olleet sen pirskatinmoisessa solmussa rapumertojen köysien kanssa.
Yksi syyskesän ja syksyn merkki odotuttaa itseään. Sieniä ei löytynyt lainkaan pienellä tarkastuskierroksella viimekesäisiin paikkoihin: ei niin minkään lajista. Vattuja sen sijaan oli, niin kuin viimekesäisestä sadosta myöhästyneenä osasin odottaakin. Osa jopa kohtuullisen kookkaita ja miltei kaikki puhtaita. Pieni marjakori täyttyi: tiedossa on lättyjä tuoreen vaarainsurvoksen kanssa. Ah vaarin onnea!
Pässitkin ovat tavanneet näihin aikoihin palailla kesälaitumiltaan ja kokoontua yhteiselle päiväretkelle. Niin tehdään myös tänä syksynä. Mutta kun pässien hyvä kampraati, Eläkeläiset ry, täyttää 60 vuotta, on syysretki tavallista juhlavampi, monipäiväinen. Kuten olette jo varmaan Antin kirjoituksesta lukeneet, jatkavat pässit maanantaina 19.8. siitä, minne kesän alussa päätyivät eli Hämeenlinnan asemalta kohti Helsinkiä.
Tosi juhlavan kattauksen tarjoavat reitin suunnittelijat, Antti ja Aarno, pässeille retken toisena päivänä tiistaina. Matkaa Turengin asemalta Riihimäelle kertyy pässinkarvaa vaille 30 kilometriä, selvästi pisin päivämatka pässien viidennelle vuodelle ehtineessä historiassa. Melkeinpä heikottaa jo ennakolta.
Tiistaina illansuussa tiedämme, kuinka tuossa huimassa hankkeessa kävi. Sitä odotellessa nautitaan, hyvät ihmiset, syksyn enteistä ja kävellään!