Pekka Isaksson
Kävelypässit ovat perillä Ykspihlajassa ja kävelleet vähän sen ohikin. Virtuaalikävelyn tavoite saavutettiin viime viikon etapilla, joka alkoi Pietarsaaresta. Muutenkin on iloista kerrottavaa. Meille on tullut alueen eläkeläisyhdistyksistä myönteisiä vastauksia kyselyyn tapaamisista, kun elokuun 18. päivänä saavumme oikeasti Ykspihlajaan ja seuraavana päivänä alamme yhdessä kävellä loppumatkan kohti Kalajokea.
Asiat ovat siis hyvin. Tai paremmin kuin hyvin: vallan mahtavastihan ne ovat pässien vaatimattomaan tapaan ilmaistuna.
Viime sunnuntaina olimme kävelleet kesäkuun 1. päivästä lukien lähes 370 kilometriä. Totuuden nimissä on sanottava, että emme me kaikki ole tasan tuota matkaa taivaltaneet. Eräät ovat kävelleet paljon enemmän ja me muut vähemmän. Maantiennielijöitä parhaasta päästä ovat Aarno ja Esko noin 700 kilometrillään. Niin, että jos näette, hyvät ihmiset, nelostiellä kiivastahtisesti Kemiä lähestymässä kaksi pässiä, niin tarttukaa sarvista, kääntäkään 180 astetta ja lähettäkää paluumatkalle. Kilttejä ovat.
Jokaisessa ryhmässä pitää olla vakaa perämies. Hänen tehtäviinsä kuuluu meillä kerätä talteen mitä on jäänyt matkan varrelle, kuten puhelimia, lompakoita ja sen sellaista. Meillä on kaksikin tässä vaativassa tehtävässä: Risto ja minä. Ristolla on kokemusta keväältä Viialan seudulta. Minä muuten vain olen vakaa. No, se oli savolainen juttu, jonka totuus on lukijan vastuulla.
Solidaarisesti matka jaetaan tasan kaikkien kesken, koska pässitoveria ei jätetä. Niinhän tehdään reaalikävelyssäkin: yhdessä tullaan perille, jos tullaan. Tähän mennessä on tultu, ja niin tehtiin nytkin. Perillä olemme mekin, Risto ja minä, ja ihan omin koivin olemme kävelleet riittävät kilometrit.
Jorma entisenä kokkolalaisena tunsi kunniatehtäväksi ottaa yhteyttä Ykspihlajan, Kokkolan ja Himangan Eläkeläisiltä ja kysyä, voisimmeko tavata. Kuulemma hyvin sopii. Perjantaina elokuun 18. päivänä tapaamme alueen eläkeläisiä Snellman-talossa Kokkolassa. Himangan Eläkeläisten kanssa asia on vielä viimeistä sinettiä vailla, mutta tapaaminen on mahdollisesti maanantaina 21.8. ja paikka saattaa olla Roiman talo. Odotamme innokkaina tapaamisia.
Mitäkö me teemme odottaessamme 18. päivää ja seuraavana aamuna alkavaa yhteistä kävelyä Kalajoen hiekkasärkille. Kävelemme tietysti kukin tahtomme ja taitomme mukaan kotiympäristössä ja kerrytämme ylimääräisiä kilometrejä. Sitä emme ole päättäneet, mitä niillä teemme. Panisimmeko menemään mikä kävellen tulee, se juosten menee -periaatteella, lahjoittaisimmeko johonkin hyvään tarkoitukseen, kuten Vuokatin kesäpäivillä, vai myisimmekö eniten tarjoaville. Uskon sen selviävän, kun kokoonnumme Tuusulan Jokelaan 9. päivänä kolistelemaan enemmän tai vähemmän viisaat sarvemme yhteen ja hiomaan loppumatkan valmisteluja ja osallistumista retkeilypäiville.
Kävelkää muuten tekin, hyvät ihmiset, se on aina tarpeen, tuskin koskaan liikaa!