Jorma Pikkarainen
Kävelypässit ovat kävelleet yhdessä ja erikseen kohti Kalajokea viime tammikuusta lähtien hieman kivuistakin kärsien, mutta pääasiassa liikunnasta nauttien. Suomen luonto on näyttänyt meille kauniit puolensa ja ihanan säänsä, mutta myös vesi- ja raesateet. Välillä olemme voineet kävellä leveästi kuin pellossa jos pyörä- ja kävelyteillä ei ole ollut muita. Välillä olemme joutuneet kävelemään peräkanaa tai -pässiä autoja varoen, kun kävely- ja pyöräteitä ei ole ollut. Olemme tutustuneet toisiimme ja olemme tavanneet matkan aikana erilaisia kiinnostavia ihmisiä. Myös yllättäviä kohtaamisia on sattunut.
Etapeilla mukanamme on ollut muita kävelijöitä, etenkin Eläkeläiset ry:n paikallisten yhdistysten jäseniä. Tapaamiset ovat olleet mukavia. Hienoja muistoja on syntynyt.
Nyt olemme siis saapumassa konkreettisesti Kokkolaan. Virtuaalisesti saavuimme jo pari viikkoa sitten. Itse olen syntynyt ja asunut Kokkolassa lähes 20 ensimmäistä vuottani. Asuimme 1950-luvun puolessa välissä noin vuoden verran Perhossa, mutta siitä ajasta minulla ei ole muistoja.
Me pässit majoitumme Kokkolassa kaupungin satamakaupunginosassa matkustajakoti Ykspihlajassa, jonka rakennutti Ykspihlajan kulttuurivaikuttaja numero yksi Outi Airola. Airola pitää alueella myös kahvila Sahaa, johon saamme tutustua. Ykspihlajasta lähdemme lauantaiaamuna kävelykampanjan viimeiselle osuudelle, joka päättyy ensi tiistaina Hiekkasärkille.
Lapsuudenperheeni asui Ykspihlajassa vuodet 1962–1963. Kävin kansakoulun toisen ja kolmannen luokan jouluun asti Ykspihlajan kansakoulussa. Rakennus on ollut pitkään tyhjillään ja oli purku-uhan alla. Ykspihlajalaiset aktivistit, jälleen kerran Airolan johdolla, onnistuivat estämään purkamisen, ja rakennusta on alettu tai aletaan kunnostaa erilaisten toimijoiden käyttöön. Olen tästä hyvin iloinen. Pelkäsin jo, etten enää koskaan pääse käymään vanhassa koulussani. Olen käynyt koulurakennuksessa viimeksi koulun joulujuhlissa vuonna 1963.
Vuosina 1962–1963 olin Ykspihlajan Reiman voimisteluryhmässä, joka osallistui kesäkuun alussa järjestettyihin TUL:n liittojuhliin. Silloin pääsin ensimmäistä kertaa käymään Helsingissä. Siitä on kulunut nyt siis 60 vuotta.
Jos palataan nykypäivään. Me kävelypässit tapaamme Ykspihlajan ja Kokkolan eläkeläisiä Kokkolan Snellmankodissa ja sitten myöhemmin, lähempänä Kalajokea, Himangan eläkeläisiä Roiman talossa. Silloinpa olemme nykyisen kuntajaon mukaan jo Kalajoella, johon Himanka liittyi vuonna 2010. Samalla se siirtyi Keski-Pohjanmaasta Pohjois-Pohjanmaahan.
Kuvista:
Kokkolan keskeisellä paikalla sijaitsee vanha vesitorni (kuva), jonka rakentaminen alkoi 1914 ja se valmistui 1921. Toisessa kuvassa on Mäntykankaan koulu (ent. Kivikoulu), jossa kävin kolmannesta luokasta kevätkauden ja neljännen luokan. Samaa koulua kävi myös isäni 1930-luvulla ja lukuisa määrä muita sukulaisiani.
Vastaa