Kaikkea muuta
kunhan ei
nukkuvaa puolikuollutta elämää!
Minna Canth
Pekka Isaksson
Minna Canthin ajattomia viisauksia, leppoisaa kävely hyvässä seurassa, nokipannukahvit, nuotiomakkaraa ja nuotiolaulu. Voiko tyylikkäämmin päivän enää viettää? Eivät ainakaan kävelypässit, jotka kokivat kaiken tämän ja muutakin vierailullaan Klaukkalan Eläkeläiset ry:n sunnuntaikävelyllä tänään.
Ansio tyylikkyydestä kuuluu vierailun emäntäyhdistykselle ja onnekkaalle sattumalle, että Minna Canthin ja tasa-arvon päivä sattui tänä vuonna sunnuntaiksi. Niin me pääsimme osallistumaan yhdistyksen sunnuntaikävelyyn, joita on järjestetty vuodesta 2015 alkaen. Vierailu kuului Syrjähyppyihin, joilla piristämme Kohti Kalajokea -kävelytempausta.
Aivan erityisen hienoa oli kuunnella ennen kävelyä Irja Terhon kokoamia ja lukemia päivänsankarin viisaita ajatelmia. Niillä on ikää pitkälti toistasataa vuotta. Aika on vain patinoinut ne entistä kestävämmiksi.
Emännät ja isännät olivat monen vuoden kokemuksella suunnitelleet sekä pituudeltaan että vaatimustasoltaan sopivan kuuden kilometrin kävelyreitin. Sillä oli myös ylä- ja alamäkiä. Joka hieman kiirehti askeliaan, pääsi niissä sopivasti hengästymään. Henki tasaantui, kun reittiin sisältyi tasamaata. Kävelypässejä ilahdutti kävelykumppaneiden määrä. Yhteensä meitä oli sunnuntaikävelyn eri vaiheissa yli 30 henkeä. Se on tällaisten yhdistysten järjestämien kimppakävelyjen ennätys kävelypässien historiassa.
Reittiin sisältyi kaksi kutkuttavaa huippukohtaa. Katuvarren kyltti kertoi, että sen kääntymispaikka oli Paratiisi. Sellaiseksi sen oitis hyväksyimme. Monessa paikassa olemme reissuillamme käyneet, mutta Paratiisiin emme ole aikaisemmin päässeet.
Palattuamme lähes lähtöpisteeseen Klaukkalan torille saavuimme laavulle, jonka olimme kuvitelleet olevan kauempana reitin varrella. Se olikin aivan torin kulman takana. Silti emme tunteneet itseämme sarvista vedetyiksi: oli hauska jippo kävelyttää meitä pitkähkö lenkki nokipannukahveille ja makkaranpaistoon miltei kuuloetäisyydelle alkupisteestä.
Tosiaan, nokipannukahvit makoisan pullan kanssa. Ah autuutta, kun ensin olimme vahvistaneet itseämme nuotiomakkaroilla. Kahvia hörppiessä hyväksyi mielellään Irja Terhon löytämän Minna Canthin viisauden juomista: ”Siihen päätökseen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Poikkeuksen tekee vain kahvi.”
Juttu luisti, mieli oli levollinen. Tunnelma vielä tihentyi, kun emännät virittivät Iltanuotion. Hieman haikeina ja suuresti kokemastaan kiittäen kävelypässit lähtivät jatkamaan matkaansa. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset viettämään tunnelmallisia tuokioita – ja muuten vain!
