Pekka Isaksson
Kävelypässien neljäs ja viimeinen retkipäivä päättyi hurjaan rutistukseen. Erityisesti neljästä viimeisestä kilometristä tulee pysyvä osa pässien muistitietoa. Niistä kerrotaan vielä monta kertaa sekä omalle pässiväelle että kaikille muille, jotka eivät ehdi karkuun.
Syy kiriin ei ollut halu rikkoa ennätyksiä, koska siksihän pässit eivät kävele. Syy oli psykologisesti paljon kestävämpi, halu ehtiä läheisten luo edes vähän odotettua aikaisemmin. Huomasimme nimittäin Iittala–Hämeenlinna-etapin loppupuolella, että meillä on mahdollisuus ehtiä noin tuntia aikaisempiin juniin kuin olimme laskeneet. Se vaatisi vauhdin kiristämistä hieman.
Pieni askelrytmin muutos ei enää riittänyt, kun muutamaa mutkaa oikoessamme kävelimme umpiperään. Etenemisen estivät Vanajan vankilan Ojoisten osaston piikkilanka-aita ja tiukat madonluvut sen ylittäjille. Oli pakko kääntyä takaisin ja kiertää esteet. Siinä meni homma tiukaksi. Vajaa 4 kilometriä ennen Hämeenlinnan asemaa ei aikamarginaalia ollut lainkaan. Kiristimme tahtia. Loppumatkalla syke nousi ja tuuli suhisi korvissa.
Kun käännyimme Arvi Kariston kadulta 800 metrin loppumatkalle, meidän ei enää tarvinnut pinkoa. Meillä oli ruhtinaallinen seitsemän minuutin aikamarginaali. Asemalla jäi vielä vähän aikaa kertoa Kävelypässeistä ryhmäämme ihmetteleville kanssamatkustajille.
Eilen ei ainoastaan loppu ollut hyvin. Muutenkin päivä oli onnistunut. Lämpötila oli sopiva muutamaa aamutovia lukuun ottamatta, jolloin näytti ja tuntui siltä, että aurinko nappaa yliotteen. Sitten lämpötila tasaantui, ja tuulikin vain vilvoitteli meitä lempeästi. Kävellessämme ehdimme jatkaa syyskesän osuuden suunnittelua, mutta siitä vain sen verran, että varmasti päädymme Helsinkiin.
Kaikki käytettävissä olevat digitaaliset mittausvälineet kertoivat, että päivän kilometrimäärä oli suurimpia kävelypässien historiassa. Kävelimme 26,5 kilometriä.
Tähän on hyvä päättää tarina neljästä kävelypässistä Suomen suvessa. Mutta luulenpa, että vielä on muutama taival taivaltamatta ja muutama tarina kertomatta. Niitä odotellessa kävellään, hyvät ihmiset, muuten vaan!