Pekka Isaksson
Koronavirus on sulkenut liikunta-, kunto- ja uimahalleja. Urheiluseurat ja järjestöt, Eläkeläiset ry:n yhdistykset muiden joukossa, ovat ajaneet alas toimintaansa, kuten oikein onkin.Tavoitteena on hidastaa viruksen leviämistä. Estämään sen pystyy vain panemalla päänsä ilmatiiviiseen pussiin. Jokainen tietää, kuinka siinä käy. Virus on kuuro rajasuluille eikä se tottele ulkonaliikkumiskieltoa. Arvio ”vain” joka kolmannen suomalaisen sairastumisesta saattaa olla liian toiveikas.
Arvostelematta sen kummemmin niiden hallitusten toimia, jotka ovat päättäneet totaalisuluista, voinee arvella niiden yrittävän moista pää pussiin -strategiaa. Ehkä laajamittaiset kiellot, sulut ja rajoitukset toimivat joissakin tapauksissa. Varmaan on kysymys kulttuurisista eroista, mutta hieman olen ihmetellyt esimerkiksi Espanjan päättämää ulkonaliikkumiskieltoa, jos uutinen siitä nyt sitten on oikea. Ilmeisesti monet viime päivien päätökset nojaavat enemmän äänestäjien mielistelyyn kuin asiatietoon.
Olen yrittänyt seurata mahdollisimman tarkkaan koronatiedotusta kaikista mahdollisista tiedotuskanavista, televisiosta, netistä ja sanomalehdistä. Olen katsonut myös televisiossa ja netissä lähetetyt hallituksen ja viranomaistahojen tiedotustilaisuudet. Olen saanut paria pientä kömmähdystä lukuun ottamatta kuvan, että Suomen viranomaiset ja Sanna Marinin hallitus ovat hoitaneet tähän asti hommansa hyvin. Ne ovat valinneet meille sopivan strategian ja mitoittaneet toimet sen mukaisesti. Päätavoitteet ovat kohdallaan: on tasoitettava tautihuippuja, on suojeltava suurimmassa vaarassa olevia ja huolehdittava terveydenhuollon ja muiden kriittisten alojen toimintakyvystä.
Ymmärrän kyllä, että ihmiset purkavat ja tyynnyttelevät pelkojaan ja huoliaan lähimmäisistään ja itsestään vaatimalla järeämpiä toimia. Juuri tätä kirjoittaessani valtioneuvosto ilmeisesti aloittelee kokoustaan, joka keskustelee ja päättää niistä. Marin on ilmoittanut, että valmiuslaki ei vielä oteta käyttöön, joskin sen käyttöönottoa valmistellaan. Minä ainakin olen vakuuttunut, että käytössä oleva lainsäädäntö, kuten tartuntatautilaki, riittää moniin lisärajoituksiin, muun muassa koulujen sulkemiseen, jonka eräät kunnat ovat jo tehneet.
Kauppojen säilyke-, kuivamuona-, wc-paperihyllyt ja kai monet muutkin hyllyt ovat tyhjentyneet. Täällä Lempäälässä myös tuore- ja kuivahiiva loppui jo viime viikon lopulla, mikä todistaa ihmisten järkevyydestä ja maanläheisyydestä. Kauppiaat ja huoltovarmuudesta huolehtivat viranomaiset ovat todistelleet, että ruokatavarat ja muut välttämättömyydet kyllä riittävät. Joistakin lehtijutuista olen ollut haistavinani pientä ilkkua hamstrauksesta. Minusta siinä ei ole mitään naurettavaa. Se on ymmärrettävää sikälikin, että viikko-pari sitten samat tiedotusvälineet olivat täynnä kehotuksia täydentää kotivara. Monet haluavat tehdä sen juuri nyt, kun virus ei ole valtoimenaan. Mitä harvemmin käy kaupoilla, sitä harvempia ovat lähikontaktit, joita kehotetaan välttämään.
Aloitin liikunnasta ja siihen tämän jutun lopetankin. Jos en ole ihmisten kauppakäytöstä ihmetellyt, niin sitä enemmän olen ihmetellyt vapaaehtoista, itse kunkin itselleen asettamaa ulkonaliikkumiskieltoa. Jo perjantaina, mutta varsinkin lauantaina Erja ja minä saimme kävellä kauppaan melkein tyhjässä taajamassa.
Eilen kävin katsomassa, joko paikallisen patikkareitin, Birgitan polun, etapit olivat sulaneet kävelykuntoon. Olivat ne, ainakin Hakkarissa, jos malttoi välillä siirtyä lyhyeksi aikaa kävelemään teiden ja polkujen reunoille. Ihmisiä vain oli sielläkin hämmästyttävän vähän, vain muutamia pariskuntia ja lapsiperheitä. 800 metrin tykkilumiladulla sentään viuhtoi hiihtäjiä, joskaan ei heitäkään ruuhkaksi asti. Tänä aamuna kuuden ja kahdeksan välillä näkyi aamulenkillä autojen lisäksi pari töihinmenijää ja koirankävelyttäjää.
Toivottavasti tämä liikunnan välttäminen on vain alkushokin aiheuttamaa tilapäistä lamaantumista. Kun liikuntahalleihin ja yhdistysten kuntopiireihin ei pääse, voi ne korvata yhtä mainiolla terveys- ja kuntoliikunnalla, kävelyllä. Kävelyväylät sekä taajamissa että maastossa ovat nyt huiman väljät, ja ainahan ne Suomessa ovat vapaat.
Jos koko terveydenhoitoala ei ole ihan pihalla, niin korona ei tartu sellaisissa kaukokontakteissa, joita suomalaisten kävelyreittien kontaktit yleensä ovat normaalitilanteissakin. Kanssakävelijöihin on hyvä pitää edelleen tällainen suomalaiskansallinen välimatka eli reilu huutoetäisyys. Juuri kun olin kirjoittanut tämän, kuulin että pääkaupunkiseudulla on huolena ihmisten ryntääminen yhtäaikaa samoille luontopoluille ja grillikodille.
Kunnosta ja mielenvireydestä kannattaa huolehtia erityisesti nyt. Muistakaa turvaväli, pitäkää huolta toisistanne ja kävelkää, hyvät ihmiset!