Pekka Isaksson
Järvi on soutamaan lähtiessäni tyyni, ja yhtä tyynenä se pysyy koko souturetken. Kun kävin ennen auringonnousua nuuskimassa säätä, kaakon taivaalta minua tervehti Venus vielä voimissaan, mutta kuu oli jo itsensä varjo ja Marsin punaväri haalistunut.
Järvi on kaunis, veneen lähellä tummansininen, miltei musta, kauempana nousevan auringon valaisemana vaaleampi. Vaikka en ole nyt kalastamassa, lasken tottumuksesta vieheen seuramaan venettä ja soudan ruovikkoa myötäillen.
Uistelu on tänään kunnianosoitus järvelle ja sen eläjille, ei totista kalastusta. Saalista en nyt pyydä. Vanha kansa osasi asettaa sanansa: kalaa pyytämällä pyydetään. Sitä ei oteta. Perinneloru ”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Jussi julman suuria” kertoo hyvin muinaisen kalamiehen asenteesta. Lorun Antin on ajateltu viittavan Andreakseen, Pekan Pietariin ja Jussin Johannekseen. Jeesuksen opetuslapsia siis ja muutenkin kelpo miehiä: kaikki olivat ammatiltaan kalastajia. Pietarista ja Andreasta tuli sitten kalastajien suojeluspyhimyksiä. Johannes taas on erityisesti kirjoittajien, rakkauden ja uskollisuuden suojelija. Hyvää suojeluspyhimystä nekin tarvitsevat. Johannes täyttänee paikan hyvin – uskoakseni.
Kun pääsen puoleenväliin Hiidenvuolteen ensimmäistä pikkuselkää, alkavat läpikuultavan hennot usvakeijut tanssia järven pinnalla ja rantojen tuntumassa. Jos vähän pinnistäisin, osaisin selittää sen, mitä näen. En kaipaa ssellaista. Vaikka muuten olen tieteiden ja järjen ystävä, vaikka en aina sen käyttäjä, en halua määritellä näin hauraita olentoja edes vajavaisen tiedon huteraan häkkiin. Sitä paitsi: tämän ikäisille ukoille ja akoille saavat usvakeijut jälleen tanssia järvillä ja pelloilla
Keijujen tanssia säestää sorsien narina ja järven päällä laiskasti souvaavan variksen käheä laulu. Joku minua musikaalisempi voisi kuulla siinä epäharmoniaa, mutta minulle sekin sopii tänä hurmaavana aamuna. Varis pudottautuu miltei vedenpinnalle. Mitä se puuhaa? Onko se, lintujen älyniekka, opetellut matkimaan lokkeja. Ei kai se tosissaan aio tuolla tavalla kalastaa. Sen olen kyllä lukenut, että varis saattaa vetää talvella oottokoukkujen siimat ylös ja poimia koukuista kalat.
Paluumatkalla aurinko alkaa lämmittää. Kun olen lähellä Uittorantaa, lentää järven yli länteen yksinäinen kurki. Jos uskoisin kaiken, mitä päähäni pälkähtää, arvelisin ja teillekin väittäisin sen olevan Sukevan kurkia, jotka tapasin elokuussa Sukevanjärveä jalan kiertäessäni. On tullut minua tervehtimään. Kun en usko, annan kurjen lentää sen enempää hänen matkaansa ja määräänsä miettimättä – saati omaani.
Hyvä souturetki. Ei tullut kaloja, ei ahvenia, ei pieniä kaloja, eikä julman suuria. Jotakin koen saaneeni.