Pekka Isaksson
”Onko teillä kotia?” kysyi kävelypässeiltä tiedonhaluinen päiväkotilainen Vuosaaressa, jonka luonto- ja virkistysalueille kävelypässit tekivät tänään kevätretken. Kysymys yllätti jopa monessa mutkassa matkanneet pässit, mutta toisiaan vilkaistuaan he vakuuttivat yhtenä pässinä, että kyllä kaikilla koti on.
Toisen liivijengin tapaaminen oli hauskasti alku ja enne mukavalle päivälle. Alkumatkaa patikoidessaan pässit vielä aprikoivat, miksi kysymys juolahti pikkuväen mieleen. Aikansa aprikoituaan ja tosiaan katseltuaan pässit lakkasivat ihmettelemästä: harmaapartaisia, sekavasuortuvaisia vanhoja miehiä reput selässä – eivätkä ulkoiluasutkaan taida olla ihan viimeisen muodin mukaiset. Siinä heräsi epäilys, oliko siniristiliput nostettu sittenkään salkoihin pässien päivää juhlistamaan, vai ihan vain suomalaisuuden päivän ja J.V. Snellmanin kunniaksi.
Loppumatkalla tapasimme yhtä ystävällisiä vuosaarelaisia pystyttämässä purjeveneen mastoa osana veneen kevätkunnostusta. Siinäkin käynnistyi keskustelu, johon vilahti muutama lause kodista karkaamisen autuudesta. Silloin oli pässien pakko tunnustaa, että kylläpä tekee hyvää nähdä itsensä silloin tällöin aivan toisin silmin.
Lukijoille on tässä vaiheessa vakuutettava, että kotiasiat pässeillä ovat ihan mallillaan. Ei tulisi mieleenkään järjestää rankkoja, joskin hauskoja kävelyretkiä ihan vain kotoa karkaillakseen – eihän vaikka?
Retken alkuosan tavoitteena oli Vuosaarenhuippu. Se on 60 hehtaarin kokoinen virkistysalue, joka on rakennettu vanhasta kaatopaikasta ja täyttömaasta. Kyllä kannatti taivaltaa muutamat kilometrit Vuosaaren keskustasta ja kivuta huipun korkeimmalle kohdalle 65 metriä merenpinnan yläpuolelle. Näkymiä oli moneen suuntaan: aivan vieressä aukesi iso satama-alue ja sen takana meri. Meri lahjoitti pässien ihailtavaksi näkymän peittävän ja sitä pehmentävän sumurintaman. Toisella puolella siinsivät Helsingin keskustan korkeat rakennukset.
Lounaan jälkeen pässikatras hiljentyi – jos se nyt mitenkään on mahdollista – kuuntelemaan päivän sanaa. Sellaiseksi oli Antti, pässiteologi parhaasta päästä, valinnut sitaatteja aamun Hesarista. Erkki Kylmäsen Merkintöjä-kolumnissa otsikkona oli ollut ”Hidas liikkuminen luo nöyryyttä”, jonka Antti arveli olevan kuin kävelypässien vielä kirjoittamattomasta elämänoppikirjasta! Kylmänen hehkutti reilun vuoden aikaisia kävelykokemuksiaan suorastaan hurmioituneesti: ”KÄVELIJÄ jos kuka pääsee osalliseksi hitaan liikkumisen ihmeellisestä voimasta.”
Torstai-sivulta Antti oli valinnut Heisi Moision jutun ”Onnen avaimet”. Jutussa terveysalan monilajitaitaja, ”onnellisuustohtoriksi” mainittu 65-vuotias Antti S. Mattila muistuttaa tutkimuksista, joissa onnellisuuden koetaan lisääntyvän ainakin 70-vuotiaaksi asti. Mattila yllyttää itsetutkisteluun siitä, onko optimisti vai pessimisti. Juttu lataa johtopäätökseksi: ”Pessimisti kuolee aikaisemmin kuin optimisti. Tutkimusten mukaan negatiivinen elämänasenne leikkaa miesten eliniästä kymmenen vuotta, naisilla vähän vähemmän.”
Henkisesti ylevöityneinä pässit tekivät vielä iltapäiväretken Uutelan luontopolulle ihailemaan Vuosaaren ranta- ja merimaisemaa. Mikä parasta, pässien aamutuimaan tekemä tuima päätös julistaa N-sana pannaan retken ajaksi, piti koko päivän. Tämmöisen päivän ja patikoinnin jälkeen jaksaa jälleen kohdata hirmuiseksi muuttuneen maailman. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset!