Kesäni oli monessa suhteessa antoisa, tuli hoidettua pientä metsäpalstaa, seikkailtua luolassa ja kerättyä metsän antimia.
Olen usein kävelylenkillä pohtinut kävelyn toimintakykyä ylläpitävää vaikutusta ja sitä paljonko päivittäin tulisi silloin kävellä. Tutkimusten mukaan kävelyn merkitys korostuu erityisesti meillä ikääntyneillä. Tuleekohan liikuttua riittävästi?
Jouduin äskettäin investoimaan uuteen puhelimeen, kun kaverini valittivat, etten koskaan vastaa puheluihin. Siirryin samalla nykyaikaan ja hankin älypuhelimen. Kuinka ollakaan, löysin siitä askelmittarin. Niinpä mittaamaan paljonko normaalioloissa tulee askelia ja paljonko silloin kun käyn 30 – 40 minuutin lenkillä. Tavallisena päivän kotinurkissa pyöriessä askelia näyttää minulle tulevan noin 5000 – 6000, mutta lenkkipäivinä yli kymmenentuhatta.
Omien liikuntatottumusten seuraamisella voi olla suurikin merkitys toimintakyvylle. Yleisesti ottaen ihmiset liikkuvat vähänlaisesti. Tutkijat arvioivat, että lähes kahdeksankymmentä prosenttia väestöstä liikkuu liian vähän. Kansainväliset suositukset ovat 10 000 askelta päivässä. Pienillä ponnistuksilla suositus täyttyy ja toimintakykyasiat tulevat hoidettua. On tietysti huomioitava, että ohjeet ovat yleiset ja ikääntymisen myötä suositusmäärä hieman vähenee.
Puolukkaa on tänä vuonna metsissä paljon. Meidänkin perheen talven mehut on turvattu. Menossa on puolukan sesonkiaika. Tiedustelin kerääjälle nykyisin maksettavia palkkioita. Oli melkoinen yllätys kuulla, että ostajat maksavat kerääjälle vain noin 80 senttiä kilo. Kiloon tarvitaan vähintään puolitoista litraa. Torilla marjoista peritään 4 – 5 euron kilohintaa. Joku vetää välistä ja paljon. Myyjältä olisikin reilua ilmoittaa samalla paljonko on maksanut keräilijälle.
Kuka sillä hinnalla ryhtyy keräämään? Thaimaalaiset! Siinä kyllä käytetään hädänalaista tilannetta hyödyksi ja harjoitetaan varsinaista riistopolitiikkaa. Pohjois-Savossa kerääjät näyttivät hakeutuvan aamuisin jo seitsemän aikoihin metsään, satoi tai paistoi. Marjojen löytyminen ei heille ollut ihan helppoa kun ”metsän lukutaito” näytti olevan vähäinen ja opastuskin ehkä puutteellinen.
Iltapäivälehdet repivät uutisia, kuinka thaimaalaiset vievät paikallisten marjat. Ihmettelen, sillä omilla marja-apajillani en ole tavannut vuosiin muita marjastajia. En kadehdi ulkomaalaisia marjanpoimijoita. Tarttis tehdä jotain, ettei ihmisiä enää asetettaisi orjan asemaan.
Hyvää alkanutta syksyä, liivit päälle ja kävelemään.
Jutun kuvassa sienisatoa Espoosta. Kuva: Erja Isaksson.
– Pertti Vuorio