Ikämessujen vertaisohjaajana opittua: kaatumisia voidaan ehkäistä

Pekka Isaksson

Kävelypässeillä oli viihdyttävä ja valistava tehtävä Hyvä Ikä -messuilla keskiviikkona ja torstaina. Kuudella meistä oli mahdollisuus toimia vertaisohjaajina Ikäinstituutin tasapainoradalla. Samalla vähän viisastuimmekin radalla ja messujen tietoiskuista ja luennoista, joita välillä ehdimme vuorotteluperiaatteella seurata.

Tasapainoradalla riitti kävijöitä etenkin keskiviikkona, jolloin ohjaajina olivat Heimo, Esko, Antti ja Pentti. Hannu ja minä ja remmissä jälleen olleet Heimo ja Antti pääsimme torstaina hieman helpommalla, vaikka välillä meilläkin oli jokaisella ohjattava, parikin, ja radan alkupäässä vielä vuoroaan odottavien jono. Iältään kävijät olivat 4 vuodesta yli 80:een.

Tasapainoradan suorittaneista nuorin oli tullut messuille mumminsa kanssa ja innostui radasta niin, että palasi takaisin kierreltyään muilla osastoilla. Ehkä hänelle ei ollut muilla osastoilla senkään vertaan ikäänsä sopivaa katseltavaa, saati puuhattavaa. Aika moni messukonkari arveli, että Messukeskuksen ilmapiirissä oli muutenkin tujaus brezhneviläisen pysähtyneisyyden aromia. Hyvä Ikä -messujen järjestäjien toivottiin istahtavan toviksi miettimään, kuinka tapahtumaan saadaan uutta eloa ja puhtia.

Kuinkahan tuon lienee, mene tiedä. Ikäinstituutin rata oli kumminkin hyvin suunniteltu, pinnalta helppo, mutta mukavasti tasapainoa hiova. Sitä mieltä olivat myös kävijät, joiden joukossa oli geronomeiksi, siis vanhustyön asiantuntijoiksi, ja muihin ikäihmisten hoiva- ja hoito-ammatteihin opiskelevia ja ammatissa toimivia. Jälleen kerran tuli osoitetuksi, että toimivien ratkaisujen ei tarvitse olla kalliita: yksinkertainen ja ajatuksella tehty toimii usein paremmin kuin monimutkainen ja hienolta näyttävä.

Minä ehdin kuuntelemaan yhden luennon, mutta sitäkin valistavamman. Luento sopi hyvin juuri tasapainoradan vertaisohjaajille. UKK-instituutin erikoistutkija FT Saija Karinkanta kertoi liikunnasta kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyssä. Luennon keskeinen sanoma oli, että isohko osa kaatumisista ja niissä saaduista vammoista voidaan ehkäistä. Se edellyttää kaatumisriskien oikea-aikaista ja perusteellista arviointia, jonka monissa tapauksissa tulee olla moniammatillista. Jotta tällainen arviointi on mahdollinen, on sekä vanhus- ja hoitotyön ammattilaisten että ikäihmisten ja heidän läheistensä oltava valppaita.  Jos arvelee oman tai läheisen kaatumisriskin lisääntyneen, on syytä kääntyä ensimmäiseksi omalääkärin puoleen.

Karinkanta sai lyhyellä luennolla minut vakuuttumaan kolmesta asiasta. Tasapainoa ja lihaskuntoa ylläpitävä ja kehittävä liikunta on välttämätöntä ikäihmisille. Tässä eläkeläisjärjestöt harrastusryhmineen, ohjeineen ja vertaisohjaajineen tekevät tärkeää työtä. Kaatumisriskissä olevat tarvitsevat ehdottomasti ammatti-ihmisten tekemää arvioin ia ja heidän suunnittelemaansa ja ohjaamaansa liikuntaa ja mahdollisesti muitakin toimenpiteitä, kuten muutoksia kotiympäristössä, ja apuvälineitä.

Kaatumiset ovat yleinen ongelma. Joka kolmas 65 vuotta täyttänyt ja joka toinen 80 vuotta täyttänyt kaatuu vuosittain. Kaatumisista joka toinen aiheuttaa jonkinasteisen vamman.  Kaatumisen seurauksena yli 1 000 iäkästä henkilöä kuolee vuosittain. Kaatuminen voi myös aiheuttaa tai lisätä kaatumispelkoa, mikä rajoittaa liikkumista ja heikentää toimintakykyä, todetaan Suomen fysiatriliiton hyväksymässä Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuosituksessa, jota Karinkanta on ollut mukana laatimassa.

Muutamat tasapainoradalla käyneet olivat nähneet jumppavideomme juutuubissa. Palaute lämmitti mieltä. Kiitos ja kumarrus!

Jumpatkaa, hyvät ihmiset, ja kävelkää!