Turenki on ryttyläläisten Tampere, jossa maanantaikin on viikonloppua

Pekka Isaksson

Asterix ja Obelix-sarjakuvakirjoissa toistuu kirjasta toiseen Rooman legioonien värväyskutsu: ”Liittykää legioonaan, niin näette maailmaa.” Samanlainen voisi olla Kävelypässien kutsuhuuto. Meidän ei tosin tällä hetkellä tarvitse värvätä ketään. Meitä on ihan riittävästi.

Näin riittoisina näimme tänäänkin kappaleen Suomea ja opimme taas uutta. Kappale Suomea oli etappi Ryttylästä Turenkiin. Kaunista oli.  Uutta opimme erityisesti Turengissa, jossa ehdimme ennen paluujunan lähtöä tutustua  kunnan keskustan monipuolisiin palveluihin.

Niissä ei sinänsä ollut mitään varsinaisesti uutta. Uutta oli tieto, että Turengissa viikonloppu on pitempi kuin muualla Suomessa. Kun saavuimme keskusaukiolle, nälkäiset katseemme tavoittivat pizzerian kyltin, joka lupasi lounasta joka arkipäivä. Sinne siis!!!

Mutta voi voi tätä surkeutta, voi voi tätä pulaa. Pizzeria oli kiinni. Kun oli maanantai, oli looginen johtopäätöksemme, että Turengissa maanantaikin kuuluu viikonloppuun. Tästä mainiosta asiantilasta onnittelimme turenkilaisia ja jatkoimme matkaamme Turengin asemalle. Sinne edeltä kiirehtinyt Antti esitteli rakennuksen takakulmalta löytämäänsä kylttiä, jossa luki komein mustin kirjaimin TAMPERE. Ruotsinkielisille matkustavaisille (för svenskatalande resenärer) teksti oli hieman pienemmmillä kirjaimilla Tammerfors. Sitä joukolla ihmettelimme ja yritimme ratkaista kyltin arvoitusta. Ihan oikea kyltti se oli, ajan hieman patinoima ja arvokas.

Yksi mieleen tullut selitys oli, että onkohan tässä kysymys siitä samasta ilmiöstä, jonka mukaan aikoinaan Kotka oli savolaisten Ameriikka. Siis niin, että Turenki on ryttyläläisten Tampere.

Lopulta päättelimme, että maailman ei tarvitse olla eikä se olekaan ennustettava ja yksinkertainen, siis sellainen, jossa Tampere on aina kannaksellaan Pyhä- ja Näsijärven välissä eikä ole yht´äkkiä siirtynyt Turengin aseman kulmaan, ja jossa turenkilaisilla on samanlainen käsitys viikonpäivistä kuin useimmilla muilla suomalaisilla.  Totesimme että onhan maailmassa muutakin lievästi sanoen hämmentävää, kuten eduskuntavaalien tulos. Siitä emme viitsineet puhua sen enempää eikä siitä viitsi kirjuripässikään kirjoittaa. Katso kuitenkin loppulause!

 

 

Media oli jälleen kiitettävästi hoitanut tärkeimmän tehtävänsä, monipuolisen, totuudellisen sekä älyllisiä ja liikunnallisia virikkeitä luovan tiedonvälityksen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että maanmainio, Suomen parhaimpiin kuuluva sanomalehti Maaseudun Tulevaisuus oli lähettänyt toimittajansa ja valokuvaajansa tekemään meistä juttua Kantri-liitteeseen. Kun kehun lehteä, ei kehuun ole piilotettu sarvia ja hampaita, saati että odottaisin vastapalvelukseksi normijuttua laajempaa juttua pässeistä, vaan kirjoitan niin täydestä sydämestäni. Lehti on hyvä.

Ja missäpäs pässit oikeastaan olisivat paremmin paikallaan, kuin Maaseudun Tulevaisuudessa, kirjoitetaanpa sanapari isoilla tai pienillä alkukirjaimilla.

Kun juttu alkoi klassikkositaatilla, niin päätettäköön se vanhaan viisauteen. Siihen aikaan, kun kouluissa opetettiin kaunokirjoitusta, sanottiin ainakin minun käymässäni poikakoulussa, että mitä kovempi mies, sitä kauniimpi käsiala. Tiedä hänestä, mutta tehdäänpä oma uusvanha kansanviisaus: mitä kovempi kävely, sitä lyhempi juttu. Tänään kävelimme 17 kilometriä, joten luulenpa jutun olevan juuri sopivan mittainen.

Yhdessä päätimme sentään vaalipäivän jälkitunnelmissa tervehtiä teitä hieman muunnetulla loppukaneetilla: kävelkää tekin, hyvät ihmiset, bensan hinnan hirmualennusta odotellessanne! Niin mekin teemme. Maanantaina 17.4. kävelemme Turengista Vanajanlinnan kautta Hämeenlinnaan. Tervetuloa mukaan!