Pekka Isaksson
Kirjoitan tänään enimmäkseen ihan muusta kuin viime päivien ykkösaiheesta, raja-asemien sulkemisesta, hybridiuhkasta ja sen semmoisesta. Siitä ovat sekä asiaa tuntevat että tuntemattomat sanoneet riittävästi. Minusta ulkopoliittisen johdon ja apulaisoikeuskanslerin avustuksella syntynyt päätösten ja rajaviranomaisen toimien ketju on ollut oikea. Niin on myös Venäjälle suunnattu viesti, että koko itäraja voidaan sulkea, jos tuo tuhma peli ei lopu. Toivottavasti viesti rauhoittaa myös suomalaisia, sekä höyrypäitä että pelokkaita.
”Tuo tuhma peli” saattaa tuntua lievältä ilmaukselta kuvaamaan tapahtumia, jotka on orkesteroinut Venäjän maastamuuttovirastoksi ryhtynyt turvallisuuspalvelu FSB. Se onkin tarkoitettu aasinsillaksi kevennykseen, joka on pakko kertoa ennen kuin pääsen tämänkertaiseen asiaani. Mitään ajankohtaista symboliikkaa siinä ei ole, ei edellä kerrottuun eikä jäljempäänkään.
Yhtenä kauniina aamuna keittelin aamupuuroa yökylään tulleelle Ainalla, vajaa 2 v, joka katsoi mummin kanssa Pipsa Possua Areenasta. Samalla yritin lahjomalla (”puurossa on marjoja”) ja uhkailemalla (”vain puuroa syöneille annetaan rusinoita”) saada Ainan ilmoittaman puurorajasulun kumotuksi. Yht´äkkiä Aina pyörähti mummin sylistä sohvan päätyyn ja sanoi: ”Ukki, nyt tuo tuhma peli saa loppua.” Minä en hämmästykseltä saanut sanaa suusta. Sitten purskahdimme mummin kanssa nauruun, jonka rätkätyksestä ei ollut tulla loppua. Aina katseli meitä pyörein silmin.
Ukin tuhma peli loppui siihen. Sitä olisi ollut mahdoton jatkaa. Puuro tuli kyllä keitetyksi ja suuri osa siitä syödyksi ilman sen kummempia ukin tai Ainan kommervenkkejä.
Sitten varsinaiseen asiaan. Katselin ajankuluksi valtion ensi vuoden budjettiesityksen liikuntamäärärahoja ja niiden perusteluja. Kimmokkeen antoi Yle:n uutinen, jossa kerrottiin hallituksen päättämästä Suomi liikkeelle -ohjelmasta. Sen tavoitteena on saada kaikenikäiset suomalaiset liikkumaan enemmän. Hankkeeseen on ensi vuodelle esitetty 20 miljoonan määräraha. Kaivelin ohjelman pääkohdat esille, eikä minulla ole mitään huomauttamista sen aikomuksiin: hyviä edistämis- ja kehittämisehdotuksiahan siinä on.
Uutisen ja koko jutun varsinainen juju on siinä, että samanaikaisesti hallitus aikoo nostaa liikuntapalvelujen arvonlisäveroa nykyisestä 10 prosentista 14 prosenttiin, mikä tuo valtion kassaan arviolta nuo samaiset 20 miljoonaa. Artistit eli tässä tapauksessa liikunnan harrastajat maksavat. Eurojen pyörittelyn tulos on se, että budjetti karsii liikunnan määrärahoja, vaikka liikuntatoimeen osoitetaan noin 10 miljoonaa euroa enemmän kuin tämän vuoden budjetissa. Suomi liikkeelle -ohjelma tietysti sisältyy liikuntatoimen pääluokkaan ja siihen käytetyt rahat otetaan muualta. Supistukset kohdistuvat esimerkiksi liikuntapaikkojen rakentamiseen, urheiluopistojen valtionosuuksiin, järjestöavustuksiin ja seurojen tukiin.
Liikunnalle kielteisiä vaikutuksia vahvistaa tulo- ja menoarvion yksityiskohtainen perustelu, jonka mukaan ”poikkihallinnolliseen, valtioneuvostojohtoiseen” ohjelman määrärahat on tarkoitettu muun muassa ”koordinointiin, vuorovaikutukseen, viestintään ja selvityksiin”. Minkä verran riittää eri ministeriöistä maksettaviin valtionavustuksiin ja tukiin, jää nähtäväksi. Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvist joutuikin Ylen uutisessa väistämään kiusallisen asian toteamalla, että ”vaikka hallitusohjelma on hyvin myönteinen urheilun ja liikunnan osalta, myöskin liikunta-alalle kohdistuu sopeutustoimia”. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä puhun, sanoi entinen pappi.
Kävelypässiä kiinnosti sekin, kuinka käy liikenne- ja viestintäministeriön määrärahoille pyöräily- ja kävelyväyliin. Huonosti: aikanaan tavoitteeksi on asetettu 30 miljoonaa vuosittain niiden rakentamiseen ja joukkoliikenteen kehittämiseen. Tavoitteesta ovat tinkineet myös edelliset hallitukset, mutta nyt määräraha aiotaan leikata 3,5 miljoonaan. Tuhmaa peliä sekin.
Siitä huolimatta kävelkää, hyvät ihmiset, ja muistakaa varoa liukkaita!