Toivosen eläinpuiston Kerttu ja Jukkolan marjatila valaisivat pässien päivän

Pekka Isaksson

Tänään pässien päivän valaisivat kohtaamiset alkumatkan mukanamme kävelleen Sixtenin, Kälviällä Toivosen kotieläintilan ja talonpojan museon isännän Matti Toivosen sekä marjatilaa niin ikään kasitien varrella pitävän Jukkolan pariskunnan kanssa. 

Meidät saatteli matkalle joukko Jorma-pässin sukulaisia, joista kävelemään lähti kanssamme Sixten Slotte. Kun hän joutui lähtemään muihin rientoihin, jatkoimme omin sarvin ja koivin suunnitelmamme mukaisesti Toivosen kotieläintilalle. Niin hyvä onni meillä oli, että tilaa 39 vuotta pitänyt kotiseutuneuvos Matti Toivonen bongasi meidät ja vietti pitkän tovin päivästään tilaa ja sen historiaa esitellen. Matti oli tehnyt kunnioitettavan päivätyön erityisesti lapsiperheiden, mutta myös meidän kaltaistemme vanhenevien maalaispoikien viihdyttämiseksi: rakennuksiakin on alueella 60, ja niiden kaikissa hirsissä hän kertoi roikkuneensa,

Antin ja Pekka H:n hurmasi lampolasta löytynyt ihmeiden ihme. Neljä ja puolikuukautinen Kerttu-karitsa oli dramaattisten vaiheiden jälkeen pulloruokinnalla selviytynyt hengissä ja oli jo tomerasti otti haavanlehtiä kädestä syötäväkseen. Me muut tyhmykäisemmät pässt viihdyimme lampolassa käynnin ajan kahvin, pullien ja munkkien parissa: voi meitä onnettomia.

Loppumatkalla meidät yllätti takaa hiljaa tullut sähköauto. Se pysähtyi kohdallemme, kuljettajan etuiskuna laskeutui ja nuorehko mies kurkotti kysymään. minne olemme menossa ja mistä tulossa. Kuultuaan retkestämme hän kutsui meidän marjatilalleen pikkuisen matkan päähän ja lupasi meille marjoja. Arveli kai ulkoisesta olemuksestamme, että ukot tarvitsevat ruumiin ja mielen piristämistä.

Niin tutustuimme Hauhtosen marjatilaan ja sen isäntäpariin Elina ja Veli-Matti Jukkolaan ja heidän Väinö-Poikaansa. Olipa se mainio tutustuminen: saimme virkistävien kivennäisvesien jälkeen kukin rasiat mieheen rasiat vadelmia ja yhteiseksi matkaevääksi laatikon mansikoita! Tälläkin tilalla on vankat juuret pohjalaisessa maassa: tilaa on viljelty vuodesta 1732. Muutaman vuoden päästä ovat kolmisataavuotisjuhlat.

Kiitoksia paljon Jukkoloille! Keskusteluista ja marjoista virkistyneinä jaksoimme kävellä puuttuvat kilometrit 30 kilometrin päiväetapista. Täytyy tunnustaa, että hyvistä eväistä ja kannustuksesta huolimatta olimme Kalajoen Hikkasärkille tullessamme uupuneita. Siinä ei auttanut muu kuin uskoa savusiika-aterian ja saunan parantavaan voimaan. Huomennapa näkee lopullisesti, kuinka on äijien käynyt.

 

”Kaikilla on oleva sama oikeus, kaikilla samat edut”

Kun Kokkolasta ja sen satamakaupunginosasta Ykspihlajasta lähdimme hikiselle taipaleellemme, on enemmän kuin aiheellista kertoa muutamalla rivillä Antti (Anders) Chydeniuksesta. Ensin Alavetelissä kappalaisena ja sitten Kokkolassa kirkkoherrana työskennellyt Chydenius oli paljon juurevammin pohjalainen ja kokkolalainen kuin eilen mainittu J.V. Snellman, joka ehti asua Kokkolassa vain kolme vuotta.

Ajattelijana ja poliitikkonakin hän oli vähintään Snellmanin veroinen. Silti häntä ei enää monesti mainita, vaikka syytä olisi. Kukapa edes muistaa, että viimeisessä Suomen markan setelisarjan suurimmassa, vuoden 1986 tuhatlappusessa, oli Chydeniuksen kuva.

Vuonna 1729 Sotkamossa syntynyt Chydenius oli valistusajattelija, kirjoituksissaan ja puheissaan taloudellisen liberalismin isänä pidetyn Adam Smithin edeltäjä, mutta liberaali myös laajemmassa merkityksessä. Liberalismilla on vähän huono maine muun muassa kovan uusliberalismin vuoksi. Aikanaan se edisti myös demokratiaa ja vapausajattelua – ja totta kai talouttakin raivatessaan vanhan talousajattelun, merkantalismin, asettamia rajoituksia nousevan kapitalismin tieltä.  

Antti Chydenius oli tässä suhteessa täysverinen ja -päinen liberaali. Säätynsä edustajana Ruotsin valtiopäivillä ja kirjoituksissaan hän ajoi erityisesti kahta tärkeää asiaa: sananvapautta ja purjehdusoikeuksia Pohjanmaan kaupungeille. Molemmissa hän saavutti tuloksia. Vuoden 1775–1766 valtiopäivillä säädettiin Ruotsin ensimmäinen ja maailmassakin harvinainen painovapauslaki ja myönnettiin Pohjanmaan kaupungeille tapulioikeus, oikeus ulkomaanpurjehduksiin ja ulkomaankauppaan. Sillä oli suuri merkitys Kokkolan, Vaasan, Raahen ja Oulun kehitykselle.

Eikä tässä kyllin. Juuri näinä aikoina on syytä muistaa miestä, joka puhui kaikenlaista eriarvoisuutta vastaan, ajoi uskonnonvapautta ja puhui pakolaisten hyvän kohtelun puolesta.  Siihenkin aikaan oli yhteiskunnan eliitin keskuudessa vallalla käsitys, että köyhät on pidettävä kyykyssä, että ne eivät laiskottele. Chydenius arvosteli moista ankarasti. Hänen mielestään työntekijät eivät ole laiskureita, vaan elinvoimallaan hyödyntävät koko yhteiskuntaa. Hän ajatteli, että kenenkään ei pidä oleman toisensa herra eikä toisensa orja: ”Kaikilla on oleva sama oikeus, kaikilla samat edut.”

Ei ole ihme, että Chydeniuksen kirjoituksissa on nähty aavisteluja seuraavan vuosisadan suurista aatteista, työväenaatteesta ja sosialismista. Siihen kantaa ottamatta oli näinä kylmien puheiden ja typerien aikeiden aikana ilo kävellä hänen kotikaupungissaan.

Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, koskaan ei tiedä, mitä hAauskaa mutkan takana on!