Pekka Isaksson
Yleisaradion Tukholman-kirjeenvaihtaja Kirsi Heikel kertoi viime viikolla eräässä tv-katsauksessa keskusteluistaan muiden Ruotsissa toimivien ulkomaankirjeenvaihtajien kanssa. Nämä olivat ihmetelleet suomalaisia, jotka ovat erottamassa milloin ketäkin, vaikka koronatilanne on maassa parempi ja paremmin hallinnassa kuin miltei missään muualla maailmassa. Eivätkö suomalaiset ole koskaan tyytyväisiä? oli kysytty.
Sitä sopii kysyä. Ymmärrettävästi poliittisen opposition on eduskunnan kyselytunneilla ja muilla vähäisillä areenoillaan kaivettava esille kaikki todelliset ja kuvitellut viat ja virheet hallituksen toiminnasta. Samaa vikaa on yleensä hyvin toimineessa mediassa, ja osittain samasta syystä. Se kuuluu ikään kuin toimenkuvaan. Journalismin vanha totuus on, että hyvä uutinen ei ole mikään uutinen. Tämä rakenteellinen tekijä vääristää helposti muuten asiallistakin uutisointia.
Heikelin raporttia tuki kaksi A-studiossa esiintynyttä tutkijaa, Tampereen yliopiston rokotetutkimuskeskuksen johtaja, lastentautiopin professori Mika Rämet ja Aalto-yliopiston tilastotieteen apulaisprofessori Pauliina Immonen. Molemmat olivat sitä mieltä, että Suomen strategia korona torjunnassa on tähän asti toiminut erittäin hyvin.
– Aivan äärimmäisen hyvä tilanne Suomessa on. Ottaen huomioon, että tämä on aivan kauhea tilanne globaalisti, Rämet sanoi.
Uutismediaa seuraamallakin on voinut saada näppituntuman, että Suomi ei kansainvälisessä vertailussa saisi huonoa arvosanaa, jos sellaisia joku jakaisi. Kun tällainen vertailu on tullut puheeksi, ovat nypönöyrät suomalaiset tähdentäneet, että vertailuja on vaikea, jos ei mahdoton tehdä, koska maiden olosuhteet ja kulttuuri ovat niin erilaiset.
Ajattelin, että kun minulla ei ole tällaista nypöyden vikaa, ja kun en ole vastuussa Suomen strategiasta tai sen vastustamisesta, voin aivan hyvin tehdä tällaisen vertailun. Aikeesta tekoihin. Kaivoin netistä esille kaksi maailman tärkeimpiin kuuluvaa alan tieto- ja tilastolähdettä, John Hopkinsin yliopiston koronakeskuksen tilastokannat ja Worldometer-tilastosivujen vastaavat tietokannat. Niissä molemmissa on muun muassa jatkuvasti päivittyvät tilastot uusista tartunnoista, tartuntojen yhteismäärästä ja kuolleisuudesta.
Worldometerissä on perustiedot suhteuduttu hieman laajemmin maiden kokonaisväkilukuun kuin John Hopkinsin tilastoissa, joten se on pohjana tähän juttuun kokoamassani taulukossa. Tilastoissa on yli 200 maata ja territorioita, suurehko osa sellaisia, että niistä on tuskin kuultu edes olympialaisten avajaisissa. Taulukossa esitetyt luvut ovat tältä päivältä, siis 27. päivältä huhtikuuta.
Taulukkoon otin Suomen lisäksi 10 muuta Euroopan maata ja Yhdysvallat. Maat ovat Suomen kaltaisia, naapurimaita ja muita länsieurooppalaisia maita. Ei ole mielekästä ottaa mukaan sellaisia maita, joiden tilastointi tunnetusti poikkeaa täsmällisinä pidettävistä standardeista. Uskoakseni tämä taulukko riittää osoittamaan, onko Suomessa hoidettu asiat hyvin vai huonosti.
Minusta vastaus on yksiselitteisen selvä. Hyvin on hoidettu. Tämän osoittavat kaksi oikeanpuoleista saraketta: tartunnat 100 000 asukasta kohti ja koronaan kuolleiden määrä 100 000 asukasta kohti. Molemmissa Suomi kuuluu ehdottomasti kärkiryhmään. Vain Islanti on menestynyt taudin torjunnassa hieman paremmin, mitä tulee kuolleisuuteen.
Nyt voidaan sanoa, että Suomen pieni tilastoitujen tartuntojen määrä 100 000 asukasta kohti (85) johtuu pienestä testausmäärästä. Katsotaanpa siis testausmääriä, jotka niin ikään löytyvät Worldometerin tilastoista.
Suomessa on tehty 14 900 testiä miljoonaa asukasta kohti. Edellä ovat selvästi Viro (36 500), Espanja (27 000), Italia (29 000) ja Saksa (25 000) sekä Norja (29 000) ja Itävalta (26 000). Suomen jäljessä ovat yhtä selvästi Ruotsi (9 400) , Ranska (7 100) ja Britannia (9 900). Yhdysvallat on testannut suurin piirtein saman verran kuin Suomi (16 000 / 100 000 asukasta). Omassa kastissaan on väkiluvultaan pieni Islanti, joka on testannut peräti 13 prosenttia 360 000 asukkaastaan.
Tartuntojen suhteellinen määrä ei näy olevan suoraan verrannollinen testattujen määrään. Jos kuitenkin haluaa sulkea pois testausmäärien eron, voi Suomen luvut (15 000 testattua ja 85 sairastanutta / 100 000 asukasta) kertoa kahdella. Niin saa täysin vertailukelpoiset luvut (30 000 ja 170) ja huomaa, että edelleen Suomi on kirkkaasti kärjen joukossa myös tartuntojen suhteellisessa vähäisyydessä. Tätä päätelmää vielä vahvistaa se, että näissä laskemalla saaduissa uusissa luvuissa on todennäköisesti sellainen vinoutuma, että todellinen tartuntojen määrä on laskennallista (170) vähäisempi, koska testauskriteerit väljenevät testausten määrän lisääntyessä.
Kaiken kaikkiaan: Suomen tähänastinen strategia on toiminut hyvin, kuten ulkomaiset toimittajat ja kotimaiset asiantuntijat ovat todenneet. Kokonaan toinen juttu on, ovatko suomalaiset siihen tyytyväisiä.
Erinomainen vertailu, uskottavat lähteet
Luo uskottavuutta ja tulevaisuuteen toivo, tästäkin selvitään
Kiitos koronatiedoista!
Seuraamme silmä kovana USAn kanavia, koska meidän pitäisi mennä katsomaan poikaa, joka on siellä naimisissa. Eli saavutuksena – naimisissa USAssa. Katsotaan kuinka käy. Meitä on täältä lähdössä kolme riskiryhmäläistä. Kai siellä Trumpin sairaalassa saa maata muutama suomalainenkin, jos huonosti käy. Matka on onneksi vasta syksyllä, mutta koronahulinat ovat varmasti vielä menossa siellä ja täällä meilläkin. Vanhemmat ihmiset (äitini 96 v.) ei jaksa käsittää, että miksi emme tule käymään. Sääliksi käy vanhuksia ja nuorisoa, nyt jää vapputanssit tanssimatta.
terveisin
Sirpa