Pekka Isaksson
Kävelypässit ovat ottaneet todesta sananpaukauksen, että oppia ikä kaikki. Marraskuussa osallistuimme TUL:n Uudenmaan piirin ja Eläkeläiset ry:n järjestämään hyvinvointipäivään, eilen Helsingin yliopiston Tieteiden päiville. Kun emme ehtineet osallistua jokaiseen kiinnostavaan yleisötilaisuuteen, valitsemme aiheiksi ravinnon ja liikkeen.
Mutta ennen kuin niin pitkälle pääsimme päivän ohjelmassa, kävimme huvittamassa kirjastossakävijöitä Oodin edustalla perinteisellä kävelypässien lämmittelyjumpalla. Muistaakseni tämä oli kolmas, jollei neljäs kerta, kun helsinkiläiset saivat ihailla ryhdikästä aloitusmarssiamme, vauhdikasta tuulimyllyliikettä olka- ja kyynärvarsilla sekä ennen kaikkea suloista pyllynpyörittelyämme. Lämmittelyjumppa sujuu kerta kerralla paremmin, vaikka itse sen sanonkin.
Päivän ohjelma ei typistynyt pelkkään tieteistä ja liikunnasta nauttimiseen. Taidettakin saimme määrällisesti pienehkön, mutta sitäkin satuttavamman annoksen. Kun pääsimme Leinon Eikan patsaan kohdalle etapilla Oodista yliopistolle, kaivoi Antti aarrerepustaan Leinon runon Terve Ukraina vuodelta 1917 ja lausui sen. Siitä sopii lainata muutama rivi: Uljas Ukraina! Nyt älä horju! / Kerran se koittaa kansojen koi. / Tyynenä, vankkana vaarasi torju, / tai jos on tarpehen, niin salamoi!
Olipas se kohdallaan: Leinon kuolemasta oli kulunut päivälleen 99 vuotta ja Ukraina – se elää edelleen.
Tieteiden päivillä kuuntelimme neljä napakkaa alustusta, jotka liittyivät marraskuussa julkaistuihin uusiin ravitsemussuosituksiin. Ne ovat herättäneet paljon sekä asiallista että asiatonta keskustelua varsinkin somessa.
Luulenpa, että muutkin kuin minä saivat vastauksen mielessä kaihertaneisiin kysymyksiin. Olin kovin tyytyväinen, kun suositusten laatimista johtanut professori Maijaliisa Erkkola kertoi, että suositukset sopivat myös perusterveille ikäihmisille ja turvaavat proteiinin lisätarpeen saannin. Näin myös silloin, kun jostakin syystä ei voi tai halua ryhtyä syömään enemmän palkokasveja, siis herneitä, papuja ja linssejä. Se on harmi, sillä ilman sarvia ja hampaita sanottuna muutkin kuin herneet ovat aivan mainiota sapuskaa.
Selväksi kävi myös se, että ”leikkeleraivoksi” ja ”lihapommiksi” kääntynyt keskustelu ajautui ravitsemusterveyden kannalta syksyllä harhaan, kun suosituksen koettiin leimaavan punaisen lihan ykköspahikseksi. Eihän se mikään terveyspommi liikaa, saati leikkeleiden muodossa, syötynä olekaan. Suositukset kuitenkin toteavat merkittävimmäksi suomalaisten tautitaakkaa lisääväksi ravintotekijäksi liian vähäisen täysjyväviljan käyttämiseen.
Oli lohdullista kuulla, että syöntipuuhissa me ikäihmiset olemme nuorempiamme viisaampia: me käytämme enemmän hyviä viljatuotteita, kalaa, kasviksia ja marjoja. Nostetaanpa siis vesimalja vanhojen viisauden, aamupuuron ja täysjyväleivän kunniaksi – ja hernekeiton, jota Erkkola suositteli tuttuna, hyvänä ja hänelle itselleenkin maistuvana ruokana.
Palasimme Oodiin kuuntelemaan Tiedekioskiossa alustuksia liikkeestä. Ne ulottuivat mielenterveyden ja liikunnan yhteydestä maapallon liikkeeseen. Kaikkea emme ehtineet kuunnella, kun ensin piti syödä Oodin ravintolan maittava lounas. Jos oikein katsoin, niin joukkomme söi uuden ravintosuosituksen mukaisesti monipuolisesti ja terveellisesti. Yhdessä. Se taitaa olla taide-elämyksiä ja tieteen saavutuksia ihmettelemistä tärkeämpää tässsä pässipuuhassa. Ehkäpä elämässä yleensäkin heti kävelemisen jälkeen.
Siiitä tuli mieleen, etä kävelkääpä tekin, hyvät ihmiset. Yksinkin se on mukavaa!