Pekka-pässi kertoi edelliskirjoituksessa hyytävää tarinaa polkupyöräilemään sortuneiden Kävelypässien karusta tosielämästä heinäkuisella Kajaani-Vuokatti-Kajaani -kierroksella.
Jotta saisimme totuuden selville (tai sekavammaksi), kerromme tässä anonyymisti kahden (täys?)pässin toteuttamasta pelastusoperaatiosta ”Pelastetaan edes B-pässi!”: Tosihenkilöt: B-, C- ja D-pässit sekä toveri-E. Paikka: Nuasjärven ympäriajo Kajaanista Vuokattiin ja takaisin. Aika: su 18.7. klo 9.05—17.28.
Kuten B-pässi blogikirjoituksessaan totesi, häntä alkoi jo Kajaanista Vuokattiin eli puolimatkaan tullessa uuvuttaa. Varsinkaan takapuolen sijoittaminen pyörän satulalle ei ollut vain vastenmielistä, vaan sangen tuskaista… Niinpä Vuokatissa sovittiin (tai kuviteltiin sovitun) D:n ja C:n kesken B:n pelastamisesta. D oletti sopineensa, että C lähtisi jo Vuokatista hakemaan omaa autoaan Kajaanista ja tulevan vastaan B:n noukkimiseksi pikimmiten pikitieltä kyytiin.
No, C ei kuitenkaan lähtenyt heti, eikä seuraavilla oletetuilla pisteillä. Kun C sitten yllättäen lähti, kuin Ranskan ympäriajojen hurjat, saattoi D ja B ilahtua että horisonttiin kadonnut C nähdään n. tunnin kuluttua: Hän tulisi autollaan ”noutajana” B:n maantiekärsimyksistään vihdoin pelastamaan. Muutaman vaikean kilometrin jälkeen B:n ajomotivaatio alkoi entisestään hiipua. Pyörän selästä alas tullessaan lähenteli mahdollisuus jopa horjahtaa takaa tulevan liikenteen uhriksi…
Yllättäen horisonttiin kadonnut C tulikin yhtä yllättäen näkyviin, mutta vasta menomatkalaisena pyörällään. D oletti, ettei C halua tai jaksa tai ei ollut edes lupautunut em. pelastusajoon autonsa hakemiseksi. Niinpä sitten D sopi väsyneen B:n kanssa, että D lähtee heti hakemaan B:n autoa. D lähtikin kuin ohjus. Viisi kilometriä vinhasti poljettuaan alkoi niin kehonsa kuin ulkoilman lämpötila nousta, jolloin D:llekin tuli mieleen B tavoin, että olisi mukava jos joku tulisi autolla hakemaan. Hetkeä myöhemmin D:n toive tuntui uskottavalta, kun C pinkaisi kovakuntoisempana ohi kuin vauhtiviiva.
D rauhoitteli pulssiaan ja kulki kilometrejä jo takanaan olleen B:n ja toveri-E:n tavoin verkkaisempaa vauhtia. D:n katse alkoi 10 km:n ennen Kajaania jo hakea maantieltä saapuvaksi C-pässiä autonsa kera. Mutta C:n autoa ei D havainnut, joten hän oletti C:n jo tulleen tunnistamattaan vastaan ja olevan piakkoin B:n apuna ja kohta noukkivan myös D:n kyytiinsä. Mutta ei.
Rättiväsynyt A saapui vihdoin Kajaaniin, viimeiset puolitoista kilometriä ketjunsa jumittanutta pyörää taluttaen. Samalla ihmetellen miksei C tullut autollaan takaa, kun C tulikin takaa hänen taakseen, tosin polkupyörällä. D luuli B:n jo pelastetun, mutta C ei ollut löytynyt edellisiltana Kajaaniin parkkeeraamaansa autoa. D osasi vinkata mistä ilmansuunnasta C autonsa löytää ja lähti itse etsimään B:n ilmoittamaa autonsa parkkipaikkaa. Ilmoitetussa ”vinoparkissa” ei kuitenkaan B:n auto ollut. Monen soittokoittoyrityksen jälkeen B sentään vastasi, mutta tarkensi autonsa näkyvän vinoparkista eli olevan kauempana ruutuparkissa.
Jo vai oli D:n ilo suurta, kun sai viriteltyä ajopelinsä B:n auton pyöränkuljetuskoukkuun. Sitten oli tarkoitus toteuttaa komentoketju: auto käyntiin, käsijarru pois ja pakkivaihde pykälään jne. Valitettavasti D ei väsymyksen tai ylivoimaisen älymyksen haasteessa kyennyt saamaan elämänsä ensimmäistä kertaa alleen tulleen automaattivaihteisen auton käyttöä niin hallituksi, jotta olisi uskaltautunut sillä liikenteeseen.
D soitti C:lle, ettei pääse heidän peräänsä vara-avuksi, joten kaksikko sopi, että myös D tulee C:n auton kyytiin mutkalliseksi mennyttä B:n pelastustehtävää varmistamaan. Kun C:n autoa ei tullut sovitulle paikalle, A jatkoi kilometrin lähestymiskävelyään C:n auton luo. C ei voinut lähteä, kun hän oli ehtinyt B:n pelastusinnossaan, mutta vahingossa tallentamaan autonsa avaimet matkavarusteidensa kätköihin.
Avaimet sentään löytyivät ja toivoimme meitä odottavan B:n olevan elossa tai ainakin mahdollisimman lähellä Kajaania. Oikeasti hän oli vielä 13 kilometrin päässä maalista hänen pelastajansa yhä valmistelivat uljasta sankaritekoaan.
Eikun maantielle ja kaasu pohjaan! Sieltähän B tuli iloilmeisenä – pyöräänsä taluttaen – vastaan. Ilomme oli suuri, kunnes hoksasimme kysyä missä on toveri E. Onneksi ei hänelläkään ollut mitään hätää, hän vain oli B:n kanssa sopinut lähtevänsä koti-Kajaaniin, koska pelastustoimet olivat jo kahden pätevän pässin hoidossa.
Hieman Team Pässi-pelastuskaksikkoa harmitti se, että B vaikutti pelastettaessa parempikuntoiselta, kuin aamulla Kajaanista koko pitkälle reissulle lähdettäessä. Ja totta puhuen oli jo sopivan vauhdin kululleen toteuttaneena toipunut – kuitenkin koko ajan eteenpäin mennen – näyttävän olevan jopa pelastajakaksikkoaan paremmassa kunnossa!
Tunnustamme ja todistamme em. tarinan vastaavan tapahtunutta, joskin pahimmat hölmöilymme olemme yhä salanneet. Tärkeintä oli, ettei pelastettavalle käynyt huonosti, joskin olisi mielestämme ollut kohtuullista nähdä hänet edes meitä kehnommassa kunnossa.
t. C- ja D-pelastajapässit
– Team pässit – maantiepelastajat