Hiihtokausi etelässä on ohi, mutta pohjoisimmassa Lapissa jatkunee vielä hyvinkin vappuun. Vietin varsinaiset hiihtoviikot, jotka aloitin Pohjois – Savossa Konneveden jäällä. Sieltä siirryin Ylläksen lumille viikon jälkeen pääsiäisen. Tulipa hiihdettyä, mutta en unohtanut kävelyäkään. Ystäväni mökiltä löytyi lumikengät, joita käytiin tunturissa kokeilemassa pojan kanssa. Kolmen tunnin rupeama oli aika raskas mutta silti mielenkiintoinen kokemus.
Ylläksen seudulla on upeat laskettelumahdollisuudet, joten pitihän sitäkin yrittää, vaikka edellisestä laskettelusta oli kymmenen vuotta. Hyvin meni, hissillä ylös ja painovoimalla alas. Varma alastulo, joskin tyyli kyseenalainen. Jalkoja hapotti, oli se sen verran vaativaa laskeutumista. Erityisesti mieltä lämmitti muutos, jonka laskijoiden keskuudessa havaitsin tapahtuneen. Melkein kaikki laskijat käyttivät kypärää. Vielä kymmenen vuotta sitten vain harvoilla oli kypärä. Tässä lajissa ei turvallisuudesta puhuminen ole mennyt hukkaan. Poika laski perinteisellä mallilla, pipo päässä, mutta totesi illalla, että vähän hävetti olla lähes ainut, joka ei käyttänyt kypärää. Uskon, että seuraavalla keralla hänkin laskee kypärä päässään.
Sain myös kokemuksia siitä, mitä liikkuminen ilman nastoja voi aiheuttaa. Hiihtomonoissahan nastoja ei ole. Olin menossa hiihtämään, kun rinteessä hiukan ennen latua liukastuin ja laskin loppumatkan ”persmäkeä”. Silloin suksia jalkaan pannessa huomasin, että yksi sormi osoitti oudosti itseäni kohti. Keskisormi oli siirtynyt sijoiltaan, joten ei auttanut muu kuin lähteä lääkärin pakeille. Sellainen löytyikin nopeasti, vaikka oli sunnuntai. Sormi kuvatiin, nivelestä oli pahalainen luiskahtanut. Tiukka ote ja veto – ja sormi oli taas suorassa. Lasta sormeen ja takaisin hiihtämään.
Vielä yksi huomio. Kesäisin kun liikun jonkin verran veneellä, on normaalia, että vastaantulijaa tervehditään ja ikään kuin samalla ilmoitetaan, että kaikki on. kunnossa. Sama tapahtuu Lapin hangilla; kun kohdataan, niin tervehditään. Täällä etelän maisemissa tulee olla vähintään tuttu, että tervehditään. Emmekö voisi aloittaa kampanjan, että luonnossa kävelyreissuilla tervehdimme vastaan tulijoita.
Sitten kävelemään, muistakaa vaihtaa reittejä, jos mahdollista myös luontopolkuja hyödyntäen.
– Pertti Vuorio