Taivaallista valoa ja muita ihmeitä Lempäälässä

Pekka Isaksson

Tänään alkutalven harmauden ja koleuden katkaisi taivaallinen valoilmiö, itse aurinko kultainen. Kävelijän mieltä ilahdutti myös tutustuminen uuteen Lempäälä-taloon, tosin vielä vain ulkopuolelta, ja sen hienoon ympäristöön. Sieltäkin löytyy taivaallinen ilmiö, Osmo Rauhalan veistos. Sen muodossa ja nimessä yhdistyvät ainakin minun ja kävelyparini rakkaat harrastukset: sienestäminen ja lukeminen. Veistoksen nimi on Taivas on suuri kirjasto. Sen kekseliäässä muodossa puhallinsoitin muuttuu kantarelliksi.  

Tällaista luonnon ja kulttuurin valoa nyt tarvittiin. Täällä Lempäälässä ja varmaan suuressa osassa muuta Suomenmaata on ollut viime viikkoina inhat säät. Rospuutto katkaisi toviksi kävelyharrastuksenkin. Tai eipä tuo ole ollut edes kunnon rospuutto, kelirikko, vaan nykytalvien uusi normaali. Ilkeästi vettä tihuttava, tuulinen ja harmaa. Vanhanaikainen rospuutto teki tiet syksyisin ja keväisin kulkukelvottomiksi. Se oli oikea luonnonilmiö  ja kaikesta aiheuttamastaan harmista huolimatta kunnioitusta herättävä.  Rospuuttoa taidetaan nykyisin kokea vain saaristossa, jos sielläkään.

Mutta sen verran oli ikävää säätä, että kävely jäi marraskuun loppupuolella vähäiseksi. Sitten iski henkinen laiskuus. Tosin en ole varma, voiko henkiseksi laiskuudeksi kutsua tilaa, jossa keksii yhä uusia tekosyitä välttyäkseen tekemästä sitä, mitä pitäisi. Pieniä harmaita aivosoluja siinäkin tarvitaan.

Kun olin käyttänyt viime viikolla kaikki mahdolliset tekosyyt ja säätkin hieman paranivat, alkoivat keho ja mieli taipua kävelemisen kannalle. Lopulta ne suorastaan vaativat sitä. Nyt olen taas kävelypässien rivissä, jos niin voi sanoa yksin- ja parikävelystä. Päivittäiset matkat eivät ole olleet niin pitkiä kuin aikaisemmin tänä vuonna, vaan jääneet 6–7 kilometrin paikkeille. Kunhan muutaman kerran vielä kävelen näin, voin jälleen pidentää matkaa ainakin pari kertaa viikossa.

Kunnon kävelyrytmiin pääseminen tuntuu mukavalta. Ainoa harmi ovat olleet loppuun kolutut reitit. Uusia reittejä ei ole lähiympäristössä, enkä aina viitsi istahtaa autonratin taakse päästäkseni kävelemään. Joskus olen harkinnut pässiveli Hannun konstia, siis äänikirjojen hankkimista kävelyseuraksi. Toistaiseksi se on jäänyt suunnitelmaksi.

Tämän päivän reitistä tuli hieno poikkeus, kun keksimme lähteä tutustumaan Lempäälän kunnan suurhankkeeseen, Lempäälä-taloon, sinne johtavaan Telkäntaipaleen siltaan, Erik Ednerin puistoon ja toriin. Ne muodostavat Lempäälän uuden keskustan ytimen. Lempäälä-talon virallisia avajaisia vietetään ihan vuoden alussa netissä livelähetyksessä. Rakennuskokonaisuuteen kuuluvat kunnanviraston lisäksi kirjasto, nettiesittelyistä päätellen tosi hieno kirjasto ja muita palveluja sekä Ideatalo, josta yritykset ja yksityiset voivat vuokrata pieniä toimistoja.

Osmo Rauhalan veistos on interaktiivinen. Siihen on asennettu moderni tekniikka, joka muuttaa ääniaallot väreiksi. Puhaltimen suuosaan huutamalla ja muilla äänillä saa kantarellin lakkiosan muuttamaan väriä. Sitä me emme vielä tienneet, kun kävimme paikalle. Jos olisimme tienneet, niin tottahan olisimme kokeilleet. Ehkä sitä ei ole vielä kytketty päälle, kun virallisiin avajaisiin on vielä aikaa. Lapsia ja meitä lapsenmielisiä ilahduttaa myös alueen toinen taideteos, Paula Salmelan rusakkoveistos ”Tarkalla korvalla”.

Kun Erik Edner ei kenties ole tuttu muille kuin lempääläläisille, jos heistäkään kaikille, niin kerronpa hieman hänestäkin. Hän oli Lempäälän seurakunnan vt. kirkkoherra, armonvuodensaarnaaja ja kirkkoherra 1700-luvun puolivälistä aina vuosisadan loppuvuosille saakka. Hän edusti pappissäätyä vapaudenajan viimeisillä valtiopäivillä vuosina 1771–1772 ja teki valtiopäivillä aloitteen kaupungin/kauppalan perustamisesta Lempäälän pohjoispuolelle Tammerkoskelle. Häntä voidaan pitää siis yhtenä osallisena siihen, että Kustaa III allekirjoitti Tampereen perustamiskirjan vuonna 1779.

Olihan niin elähdyttävä kokemus, että harmaita aivosoluja ei tarvitse erikseen komentaa keksimään, mihin vien vuorollani Kävelypässit, kun voimme jälleen aloittaa yhteiset kävelyt ja niihin kuuluvat vierailut kiinnostavissa kulttuuri- ja muissa kohteissa. Pitäkää tekin mielessänne Lempäälän uusi keskusta, kun suunnittelette kesä- ja kulttuuriretkien kohteita yhdistyksissä ja perhekunnissa.

Muistakaa, hyvät ihmiset, kävelemään lähtiessänne huomioliivit. Luonnon, kulttuurin ja historian valot eivät aina turvaa kulkuamme!