Pekka Isaksson
SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen halusi ja ehti viettää tänään kunnon tovin Kävelypässien emäntänä kiertokävelyllä Helsingissä ja sen jälkeen lounaalla. Kävelypässit arvostivat tapaamista sitäkin enemmän, kun tiedämme, kuinka kiireistä juuri tämä aika on SAK:n ja muiden keskusjärjestöjen sekä niiden jäsenliittojen ja osastojen väelle. Kiireen on aiheuttanut maamme hallitus. Joskaan se ei liene kovin vankka, se on työantajien ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n sankkana kätyrlaumana päättänyt ammatillisen liikkeen kuristamisesta ja köyhien kurjistamisesta.
Katjan arvostus vielä kohosi pässijoukossa, kun hän kertoi viettävänsä ensimmäistä vapaapäivää kahteen viikkoon ja oli päättänyt viettää sen meidän kanssamme. Me tietysti uskoimme joka sana, kuten teemme aina, kun meitä vähänkin kehutaan. Meistäkin tapaaminen oli todellinen ilo. Mielialaa vielä kohottivat syyspäivän hurma ja Helsingin rantaraitin kauneus. Pikaisesti Helsingin keskustassa pistäytymällä kaupungista ei saa irti sen tarjoamia liikunnallisia ja esteettisiä iloja.
Tapaamisessa ja kävelyllä keskusteltiin luonnollisesti ajankohtaisesta tilanteesta, mutta onneksi aikaa riitti pohtia myös liikunnan merkitystä sekä työssä että eläkkeellä olevien – ja muidenkin suomalaisten – hyvinvoinnille, työ- ja toimintakyvylle ja ennen kaikkea terveydelle. Edunvalvontaa sekin: ihmisten kehosta ja mielestä huolehtiminen. Ja onpa niinkin, että muukin edunvalvonta ja ajan ankarat riennot sujuvat paremmin, jos kroppa on kunnossa.Kävelypässejä kun olemme, keksimme vielä nimetä leppoisan kävelymme ulosmarssiharjoitteluksi. Mehän emme eläkeläisinä sitä tosin käytännössä tarvitse, mutta jaksammepa olla terävämmin hengessä mukana lähiviikkoina.
Yksimielisesti kiitimme uusia liikuntasuosituksia, jotka eivät aseta niin tiukkoja tavoitteita kunto- ja arkiliikunnalle kuin entiset. Ne meidän kaikkien kokemuksen mukaan pikemminkin estivät sohvaperunoiden ja vasta-alkajien liikuntaharrastusta kuin kannustivat aloittamaan sen. Kuten Esko sanoi, on parempi kävellä 2 000 askelta päivässä kuin joutua suremaan 10 000 askeleen päivätavoitteen täyttymättä jättämistä.
x x x
Ikävästä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ihmisen ikävää toisen luo, kaihoa tai ehkä ikävää paikkaan, koti- ja kotimaan ikävää ja sen semmoista. Minulla on viime viikkoina ollut ikävä kävelyä, vaikka se saattaa hassulta tuntuakin. Varsinaista valitusvirttä käynnistämättä kerronpa sen verran, että ilkeä alaselän ja pakara-alueen vaiva, jokin pinne tai tulehdus on pitänyt minut poissa varsinaisilta kävelyretkiltä. Enkä ole voinut osallistua TUL:n askelkisaankaan, joka päättyi eilen ja johon kävelypässeiltä osallistui kaksikin joukkuetta.
Hyvin tiettävästi pärjäsivät ilman minuakin, mutta minä en tahtonut tulla toimeen asian kanssa. Syyllisyyttäkin tunsin: mitäs piti mennä soutamaan veneen perässä uistinta roikottaen 4–5 tuntia yhteen menoon. Se laukaisi tai pikemminkin tukki ja jumitti jotakin alaselässä. Kun tapaus oli jo kolmas tämän vuoden aikana, päätin mennä lääkäriin. Hän tutki ja väänteli, koitteli ja koputteli, tenttasi ja kyseli.
Tuomio oli pelkäämäni: vaiva kuuluu vanhuuteen. Siitä ei kuulemma tarvitse sen suuremmin huolestua, kun ei vielä ole neljättä kertaa vuoden aikana sattunut eivätkä kivut ole jatkuneet kolmea viikkoa pitempään kerrallaan. Fysioterapiaankaan ei noin mitättömän vaivan takia tarvitse mennä. Sepäs lohdutti, tuo vanhuusosuus eritoten. Nyt tunnen syyllisyyttä siitä, että olin kuluttanut terveydenhoidon, tarkemmin sanoen Pirhan eli Pirkanmaan terveydenhoitoalueen, vähiä resursseja. Olisihan minun jo ja nimenomaan tähän ikään päästyäni pitänyt oivaltaa ja hyväksyä sen juurisyy mukisematta.
Lääkäri oli varmaan oikeassa, vaikka olisi käynyt lapsenlapsestani tai ehkä juuri nuoruutensa karaisemana, vanhoja ukkoja säälimättömänä totuuden puhujana. Minä niin valaistuin, että miltei otin sänkyni ja kävelin. Noin kuvaannollisesti, mutta totta puhuen kunto on nyt parempi. Kun luonnostani olen etukumarainen mies, niin sekin helpottaa. Lievä etukeno on siedettävä asento tässä vaivassa. Pienet kävelylenkit sujuvat niin, että seuraavana aamuna pääsen konttaamatta sängystä ja aamujumpalle.
Täältä tullaan, elämä ja EK, yhteisvoimin ja omin koivin. Ja hyvät ihmiset, kävelkää tekin, mutta varokaa hulluina soutelua!
Vastaa