Antti Honkonen
Eläkeläisäijinä askelmiljoonia keräävät Kävelypässit kokivat maanantaina Helsingin uuden keskuskirjasto Oodin edustalla huiman hienon tunnelman: Suuri oli pientä ja pieni suurta tai jopa Mahtavaa! Tämä ilmiö syntyi, kun pässit tulivat Liikettä omin koivin – liikettä yhteisvoimin – liiveissään pihalle ja edessä kiemurteli Kuninkaantammen päiväkodin pikkuisten, mutta Mahtavan mukavien ja innokkaiden päiväkotilaisten ryhmä. Siinä kohtasivat pienemmäksi muuttavat suuret ja suuremmaksi kasvavat pienet!
Oodin edustalla kohtasi kaksi liivijengiä: Joiltakin kohdin kuulemma suuret Kävelypässit ja kaikin puolin Mahtavat Kuninkaantammen päiväkotilaiset ohjaajineen. Pässipatikoinnin teemana oli J.K. Harjun mutkikkaat elämänpolut. Siihen kuulumattomana kohdattiin myös Itsekkyyden Muistomerkki.
Edellinen mahtava kohtaamistilanne oli v. 2015, kun oltiin pariviikkoisella patikkamatkalla Hesasta Poriin asti. Lähdöstämme oli vuotanut tietoa paikallislehtiin ja liikaintoisia fanejamme väistääksemme kiersimme Nuuksion ja Luukin metsiköiden kautta, mutta… sielläkin erämaan uumilla tuli päiväkotilaisten joukko yllättäen vastaan, ja olivat heti tietoisia kohtaavansa Kävelypässejä. Näin voi siis tapahtua erämaassa tai pääkaupungin ytimessä.
Oodissa olimme pohtineet tämänvuotisia tavoitteitamme ja meille esitettyjä toiveita eri tapahtumiin osallistumisista. Kalenterimme päivittyikin noin puoleksi vuodeksi, joka onkin eläkeläisen harvoja etuja, kun kokovuotinen ajattelu alkaa jo olla mahdotonta. Jos jatkamme aiempien vuosien kävelypässien blogi-kirjoittelutahtiamme, saattaa tälle palstalle tulla puolessakin vuodessa parikymmentä kirjoitusta – yleensä ehkä kommelluksista, jolla elämäntaitosaralla olemmekin melko hyviä.
Kun olimme tutustuneet Oodiin, joko ensikerran (4 kpl) tai ainakin jo kolmannen kerran (3 kpl) ja saaneet kalenterin pakatuiksi reppuihimme, lähdimme mahtavan hienolta vaikuttavasta rakennuksesta ihan pihalle. Mahtavista alkuaskelista jo edellä, joten nyt muutamia rivejä ja kuvia seuraavasta kymmenkilometrisestä tai ainakin 10 000 askeleesta.
Kallion toisella linjalla tutustuttiin kuuluisaan kansalaisten kohtaamispaikkaan Helsingin Elokoloon. Pässijoukkue ilahtui ilmaiseksi saamastaan aamupuurosta, joskin iltapäivällä. Ikkunan takana on nukketaiteilija Mirjam Skarpin Elokololle lahjoittama Sörkän Ruusu -jättinukke, joka kuulemma hieman heilahti (tai horjahti?) pässeistä.
Vallilaan jatkuneen patikoinnin varrella tutustuttiin mm. Gunnar Bärlundin ”nyrkkipatsaaseen”. Lisäksi uumoiltiin olisiko ns. ”Homo Sapiens -luotu liikkumaan” -epämuodostumasta kertovien kehukirjojen sijaan saatava aikaiseksi ”Humu sapiens -luotu kävelypässeilemään” -kehityshuipusta kertova teos. Pohdinta siirtyi ns. ajatushautomoon, joka aina on edessä, mutta horisontin takana.
KUn päätoimittaja laitettiin kävelemään niin…
Päiväpatikointimme viimeinen kohde oli tarkastaa Kansan Uutisten nykyinen toimitila ja määrätä päätoimittaja Sirpa Puhakka kävelemään. Tiedossahan on, että ajassamme on eri orgaaneilla omanlaisiaan supisteluja, kuten pakkolomautuksia tai irtisanomisiakin.
No, toimitilan katsastus oli muodollinen, pelkkä tarkkasilmäinen tuijottelu näytti vain kelpoja ratkaisuja eli odotuksia lehdenteolle hyvistä olosuhteista.
Mutta miten on toimittajien työkyvyn laita, rajummin sanottuna, mikä olisí ns. kaatumisennuste? Päätoimittajan verrokiksi Ikinä – lihaskunnon ja tasapainokyvyn testiin tuli toimittaja Sirpa Koskinen.
Sirpat Puhakka ja Koskinen kävelypässien testeissä.
Aluksi kaksikolta testattiin tasapainokykyä, kolmella erilaisella jalkateräasennolla, kymmensekunttiset paikallaan pysyen. Se ei tuottanut kummallekaan vaikeuksia eli saivat kumpikin tästä täydet pisteet. Iloksemme he luulivat pässien näyttelevän jotain koomikkoa, kun me näytimme miten ko. alkutesti pitäisi oikein tehdä. Meidän iässä heiluminen näet on jo normaalia, mutta onneksi sujuu vielä kaatumatta.
Toisena vaiheena oli väliotsikon lupaama päätoimittajan passitus lähteä kävelemään. Testissä on matkana vain 4 metriä. Tuon minimaratonin kävelyaika normaalivauhdilla kertoo suorituskyvystä ja sen heikkenemisestä paljon, joillekin ihan liikaakin.
Testaajien pulmana päätoimittajan kohdalla oli se, ettemme olleet uskoa kelloa, sillä aika oli samaa luokkaa, mitä me pässit saavutamme juosten… Kaksikko otti tästä osiosta täydet pisteet.
Lopuksi oli istuma-asennosta seisomaan nousu, viisi kertaa peräkkäin, mahdollisimman nopeasti, mutta itseään (tai uutta toimistotilaa) vaurioittamatta. Hämmästyksemme kaksikko nappasi tästäkin täydet pisteet. Testaajat olivat miltei testattujakin iloisempia ja terveellä tavalla kateellisia testituloksesta: ”Ei riskiä toimintakyvyn alenemiseen.”
Vastaa