Pekka Isaksson
Kävelypässien blogia lukeneet ovat saattaneet huomata, että blogirenkiä, siis tämän kirjoittajaa, ei ole näkynyt muutamaan aikaan mukana Rauhankävelyllä. Syynä on se, että ylivoimaiset esteet eli hienosti sanottuna force majaure -tapaukset ovat vieneet minut toisaalle. En ole ollut pahanteossa, saati hylännyt mainiota rauhanteemaamme ja liikuntaharrastusta.
Yksi näistä välttämättömyyksistä on ollut osallistuminen Orjuuden arvet -kirjan esittelytilaisuuksiin ja niihin valmistautuminen. Viime torstaina oli niistä edellinen Pispalan kirjastossa Tampereella ja seuraava on Helsingissä Rosebudin Sivullinen -kirjakaupassa tiistaina 9.4. kello 17.00. Kun syy on tämmöinen, niin ehkä rauhankävelyltä poikkeaminen ei ole harhapolku, vaan viaton ja sallittava sivupolku.
Sivullinen lie nimetty Albert Camusin samannimisen romaanin mukaan. Tämä on enemmän tai vähemmän valistunut arvaus, mutta saatan olla ihan väärässäkin. Oli miten oli, niin lukekaa tämä kutsuna tilaisuuteen. Oikein mielelläni näkisin mahdollisimman monta teistä siellä vaikkapa pienen kävelylenkin päätteeksi.
Siitä ei sen enempää, mutta Pispalan-tilaisuudesta riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka. Oli mainio tilaisuus. Enkä nyt tarkoita meidän Orjuuden arvet -kirjan kirjoittaneiden, Jouko Jokisalon ja minun, osuutta vaikka ei sitäkään ole moitittu. Kiitos kuuluu valppaalle yleisölle, joka kyseli ja keskusteli niin, että tunsimme olevamme ihan tarpeellisia vieraita.
Kiitos koskee myös ja ennen kaikkea Pispalan kirjastoa, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Kirjastoa ylläpitää vapaaehtoisvoimin ja kirjalahjoitusten varassa Pispalan Kirjastoyhdistys ry. Se perustettiin vuonna 1995, kun Tampereen kaupunki lakkautti kaupunginosan lähikirjaston. Kirjasto on siis toiminut yli neljännesvuosisadan. Kaupungilta se saa vuokraa vastaavan tuen ja sillä on ollut mahdollisuus käyttää tukityöllistettyjä, mutta muuten se toimii talkooperiaatteella.
Pispalan Kirjastoyhdistyksellä on myös lastenkirjasto Tahmelassa ja verkkoantikvariaatti. Kirjasto järjestää kirjailijavierailuja, keskustelutilaisuuksia ja taidenäyttelyitä sekä antaa pienehköt, mutta tosi kotoisat tilansa muidenkin käyttöön tilaisuuksien järjestämiseksi. Se on todellinen pienimuotoinen kulttuurikeskus.
Kun kuuntelin tilaisuuden isäntää Toivo Topi Autiosaarta ja muita tilaisuuden järjestäjiä, minusta alkoi tuntua, että jos maailmankaikkeudessa pitää tämmöisen paikan olla, niin sen pitää olla juuri Pispalassa. Hakematta tulivat mieleen 1800-luvun lopun työväen- ja muut yhdistyspohjaiset lainakirjastot, jotka tekivät suurta kulttuurityötä pienillä voimavaroilla. Aistin samanlaista henkeä kirjastossa ja kirjastopapaksi itseään tituleeranneen Topin innoittuneessa kirjaston esittelyssä. Suuret kiitokset hänelle ja muulle kirjaston väelle tilaisuuden järjestämisestä ja onnistumisesta!
Minua hieman nolotti jälkikäteen, että kirjaston tunnelmasta innostuneena mokasin oman esitykseni alussa. Sanoin nimittäin olevani iloinen siitäkin, että voin olla paikalla ”näin Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä”. Eihän se muuten olisi haitannut, mutta olin muutaman päivän etuajassa. Olin huomannut, että tilaisuus Helsingissä on Agricolan päivänä 9.4. ja menin sitten innoissani sekoittamaan ajat ja paikat. Kohteliaaat tamperelaiset eivät huomauttanee mokasta. Toisaalta, kyllä Agricolaa ja suomen kieltä voi juhlia pitempäänkin kuin yhtenä päivänä niin että menköön kömmähdys siihen piikkiin.
Kirjastoon voi tutustua tästä linkistä mutta suosittelen lämpimästi käyntiä kirjastossa, kun satutte Tampereelle. Ehkä kaikki tamperelaisetkaan eivät ole kirjastossa käyneet. Se on Pispalan valtatiellä siinä Pispalan Pulterin ja Rajaportin saunan välissä – maineikkaita paikkoja nekin. Minä jo ehdin esittämään kävelypässeille tutustumista kirjastoon, kun etelän pässit malttavat tulla pääkaupunkiseudulta retkelle Tampereelle. Rautatieasemalta kirjastoon on matkaa juuri sopivan kaupunkikävelyn verran, 3,2 kilometriä. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, joko se tai muita sopivia matkoja!
Vastaa