Pekka Isaksson
Jorma Pikkaraisen tänään 11.9. julkaistussa blogikirjoituksessa kerrotaan kävelypässien patikoinnista Laajasalossa. Kirjoituksen kuvistakin näkee, että pässijoukko on kasvanut kahdella ehdokasjäsenellä. Kaikki vanhat pässit eivät olleet retkellä mukana, en minäkään. Komea rivi pässejä oli kuitenkin liikkeellä, eikä poissaoloni ainakaan vähentänyt kuvien ylväyttä.
Minulla oli hyvä syy poissaoloon. Olin tällä viikolla kalastamassa Saimaalla, sen yhdellä pienehköllä selällä Savitaipaleella. Siksi Saimaan mainitseminen kalastusretken kohteeksi voi olla hieman suureellista, mutta Saimaa nyt on mahdottoman iso vesistö kaikkine siihen kuuluvine selkineen, salmineen ja muine vesialueineen.
Kaverina minulla oli Jouko Hirvonen, monivuotinen hyvä kalakaveri ja ystävä. Olimme puhuneen Saimaan-retkestä ainakin vuoden, jollei pitempään. Ajankohdaksi valikoitui syyskuun alku, kun ajattelimme vesien jo jäähtyneen niin, että uistelijoiden saaliiksi saattaisi tarttua myös punalihaisia vaelluskaloja, Saimaan lohia ja taimenia. Toisin kävi: vesistöä vielä tuntematta satuimme sellaiselle selälle, jossa niitä ei nimenomaan ole.
Viimeisenä päivänä majoitussaaresta jo mantereelle palattuamme kuulimme kymmeniä vuosia alueella mökkeilleeltä, että meidän olisi kannattanut ajaa erään salmen läpi toiselle selälle. Siellä jalokalojen saamiseen olisi saattanut olla edes mahdollisuus. Hieman harmitti, kun olimme sitä salmea tiirailleet ja myös syvyyskarttaa katselleet. Siinä vaiheessa ei asialle enää mahtanut muuta kuin päättää, että kyllä me tänne vielä palaamme paremmin valmistautuneina.
Saalista sentään tuli, veneeseenkin asti sen verran, että retken ainoaksi kalaruoaksi ei jäänyt purkillinen Ahti-silliä, jonka kokemuksista viisastuneina olimme viime hetkellä lisänneet ostoskoriin. Haukeapa hyvinkin, mutta lohduttelimme toisiamme, että hauilla on aikoinaan Ruotsin vallan aikana maksettu verot ja niiden vuoksi on käyty pohjoisessa tuimia ja jopa verisiksi yltyneitä taistoja hyvistä apajista. Kun vielä keksimme – Jouko siis keksi – että teemme haukifileille kastikkeeksi sipuli-sinappikastikkeen, niin syntyipä maukas kala-ateria. Ristimme sen oitis Haukea à la Saimaaksi.
Annoksen onnistumisesta kuuluu iso ansio Erjan kotisinapille. Muutenkin koko retken muonituksessa oleellisen tärkeä osa olivat Erjan leipomat raparperihillopullat, korvapuustit ja karjalanpiirakat. Niitä hän antaumuksellisesti meille leipoi, vaikka useasti arveleekin, että kalastajille taitavat eväät olla tärkeämmät kuin evät. Kun Jouko oli vielä pakannut mukaan sopivan kokoisen poronpaistin, niin voipa sanoa, että söimme paremmin kuin olisimme saaliin perusteella ansainneet. Tähän ikään on onneksi oppinut, että aina ei ihmispoloille mitata ansionsa mukaan. Meille se tällä kerralla sopi hyvin.
Itse kalastuksesta täytyy sen verran mainita, että ateriaksi valmistamamme parikiloinen hauki ei ollut suurin lajissaan. Torstaina tärähti kunnolla vieheeseen, jonka olimme laskeneet 70 gramman painolla syvyyteen. Kun minä olin veneen vapamies, sain punnertaa aimo tovin ja kivistävin käsivarsin ennen kuin kala suostui tulemaan pintaan ja näimme, että hauen pannahinen se on. Toista olimme tietysti toivoneet, mutta kalan liikkeistä oli kyllä jo aikaisemmin voinut päätellä, että semmoinen sieltä on tulossa. Silmämääräisesti arvioimme sen kooksi viisi-kuusi kiloa. Onnekseen ja meidänkin onneksemme se puoliksi jo haavissa puisteli itsensä irti ja katosi takaisin syville vesille. Onneksi meille siksi, että mihin me olisimme olleet hyvät sen kokoisen hauen kanssa. Kyllä senkin kokoista syö, mutta kun kummankaan kotona ei ole järin paljon hauen ystäviä minua lukuun ottamatta, olisi semmoisen saaliin kotiin tuominen ollut noloa, kun punalihaista oli lähdetty pyytämään.
Kalaretki oli kaikin puolin onnistunut. Saalis tosin jäi laihaksi, mutta puhelimme toisillemme paluumatkalla, että ei se aina olekaan tärkeintä, kun elanto ei ole siitä kiinni. Joku olisi saattanut viisastella, että happamia ne ovat pihlajanmarjat ketulle. Semmoiset puheet jätettäköön omaan arvoonsa. Huomenaamulla vyöttäydyn kalaretkestä virkistyneenä Askelkisaan. Kävelkää tekin, hyvä ihmiset, omaksi iloksenne ja onneksenne!
Antti Honkonen sanoo
Kerrankin kalajuttu, jossa narraaminen ei ollut pääasia!
Jorma Pikkarainen sanoo
Kun olitte järven kanssa tekemisissä, niin ilmeisesti Pekka-pässikävelijälle ei tullut kuitenkaan mieleen koettaa vedenpäälläkävelyä kuten taannoin teki se yksi pitkätukkahippi. Silloinkin taisi olla kalastamisesta kysymys.
Eläkeläiset sanoo
No, eipä juuri nyt tullut mieleen, mutta usein olen veden päällä kävellyt, tammi-helmikuussa! T. Pekka
Topi Berg sanoo
Hyvä, että mainitsit hauen. Olin tykkänään unohtanut millaisen hauen Sipparin Aarne sai sotareissulla Kiestingissä. Siitä pitää kirjoitaa ihan oma juttu.