Kävelypässit tuntuvat riehaantuvan lumennäöstä kuin lehmät kesälaitumelle pääsystä!
Kun lumi tuli – kunnes taas suli – ehdin itsekin kokea vastaavan hurahduksen. Keksin kerrostalomme vieressä olevaan tiilitehtaiden savenottokuoppaan syntyneeseen lätäkköön LLLL-liikuntapaikan: kyse on LuomuLumiLähiLadusta. Pikkuruiselle Jokelan ”paloaseman lammelle” sain tehdyksi 333-metrisen perinteisen tyylin hiihtoladun. Saatoin mennä sinne viiden askeleen vauhdilla eli ottaen kotiovelta 5 askelta niin saatoin jo laittaa sukset koipiini. Siitä 50 metriä lämmittelyhiihtoa ja jo olit lammen – täysin mäkivapaalla – jäällä.
Kykenin päivittäin, kerralla, hiihtämään enintään kuusi kierrosta eli pari kilometriä. Kun hyvä latupohja syntyi ja hieman satsasin pitoon ja luistoon (isäni perintövoiteilla vuodelta 1972), saatoin käydä aamutuimaan ja iltamyöhään katuvalojen hehkun turvin. Keskipäivällä saatoin pari kertaa opastaa 3-vuotiasta Antonia hiihdon saloihin ja hihittelyn iloihin.
Talven saldoksi saattaa jäädä 36 km, sillä harmikseni vaivani eivät jääneet latua lykkiessä jäälle, vaan mokomat pahenivat. Tietty ilo siis onkin, ettei nyt ole edes voinut reiluun viikkoon hiihtää, koska en ole kyennyt ja kun ei ole oivia hiihto-oloja.
Vähäinen iloni näkyy kuvassa: hiihtolatuni – uljas hiihtourani – on vesisateiden ja jäätymisten yhteispelillä tehneet latupohjasta tosinäkyvän, iltavaloissa se miltei hehkuu kuin mainosvalo. No, sainpas sentään jotain näkyvää aikaiseksi!
Muutama muu viesti:
Kävelypässien lämmittelyjumppa -esitteen olen vienyt Suomen Urheilumuseon arkistoon. Ehkä sinne on vietävä aineiston kelvoksi todisteeksi myös Heimo. (Minulla tuottaa ohjeissa vaikeuksia Aivojumppa, varsinkin liike 12, jossa pitää laittaa ”kädet ristiin nenään ja olkapäälle”. Pitääkö kädet laittaa kuvan tavoin vain Heimon nenään ja olkapäälle?)
Suosittelen minäkin, elokuvaa: Kerrankin on tehty laatuelokuva pässeistä! Juuri levityksessä oleva islantilainen Pässit -elokuva on katsomisen ja kokemisen arvoinen elämys. Siinä joutuu katsojakin pohtimaan kuka onkaan pässein ja miksi. Kävelypässit voisivat harkita korkeanpaikanleiriä islanninpässien parissa.
Kun Pekalta tuli kirjasuosittelupino, minä suosittelen äskeisen Hertta -TV-fantasian vastineeksi monelle jo 40 vuotta sitten tutuksi tullutta Brita Polttilan teosta ”Hertta Kuusinen – ihmisen tie”. Sen uudelleenluku palauttaa mieleen Hertan upean elämäntyön.
Idea 1000 kilometrin mittaisesta Via Kalevala -kävelyreitistä Sammatin Paikkarin torpalta Venäjän Karjalan Kalevalaan kirkastuu pikkuhiljaa. Tästä voin kertoa lisää helmikuussa.
Jokelan kirjastossa on esillä helmi-maaliskuussa Joutsen-valokuvanäyttelyni Jokelan joutsenista. Toivotan tervetulleiksi näyttelyyn kaikki (kauempaakin saa tulla) valokuvien, joutsenten, kävelypässien ja muun kulttuurin ystävät.
– Antti Honkonen