Jorma Pikkarainen
Otsikon mukaan minä väitän ryhtyneeni kävelypässiksi, mutta totuus on, ettei Kävelypässiksi ryhdytä noin vain. Veteraanipässit ilmeisesti juttelivat keskenään olisiko Pikkaraisesta pässiporukkaan ja päätyivät sitten kysymään mahdollista kiinnostustani. Minä olin tietenkin imarreltu ja vastasin sillä sekunnilla, että joo, olen kiinnostunut.
Pääsy pässeihin ei kuitenkaan ollut sillä selvä. Oli ensin läpäistävä testi (IKINÄ). Koronaperkeleen vuoksi pässiporukka ei voinut kokoontua siten kuin oli aikomus, joten johtohahmo Antti järjesti viime lokakuussa kahdenkeskisen tapaamisen testaamistani varten. Paikaksi Antti järjesti Helsingin pääkirjaston Oodin, sillä hänellä oli Oodissa hoidettavana myös muita asioitaan.
Testissä sain yhtä pistettä vaille täydet pisteet. Yhden pisteen menetykseen oli syynä epäpuhdas nousu tuolilta, mikä hidasti liikettäni. No, se ei haitannut, sillä pisteet riittivät läpäisyyn.
Kun olin kirjoittanut edellä olevat kappaleet, pidin taukoa tämän blogin kirjoittamisessa. Sen aikana me pässit olemme kävelleet miljoonia askeleita ja taakse on jäänyt kilometrikaupalla lenkkareiden jälkiä. Osallistuimme TUL:n Askelkisaan 13. – 26.9.2021 kahdella 4-henkisellä joukkueella. Ensimmäisen viikon jälkeen valtakunnallisissa tuloksissa joukkueemme olivat 65 + ikäisten sarjassa toisena ja kolmantena. Tätä kirjoitettaessa odottelemme lopullisia tuloksia.
Itselleni kävelyviikot olivat hieno kokemus (erityisesti pässien yhteinen päivä Helsingissä kulttuuri- ja mielenosoituskäynteineen ja tietenkin apulaispormestari Arhinmäen ja päätoimittaja Virkkusen testaamisineen) ja erinomainen jatko pari vuotta sitten aloittamalleni uusliikunnalle. Uusliikunnalla tarkoitan sitä, että itselläni meni turhan monta vuotta vähäisellä liikunnalla ja paino oli alkanut uhkaavasti nousta. Kun poikamme asui vielä kotona, niin kävimme yhdessä suhteellisen säännöllisesti lenkillä, mutta hänen muutettuaan omilleen osaltani homma lopahti.
Jäätyämme puolisoni Raijan kanssa eläkkeelle hän innosti lähtemään kuntosalille pari vuotta sitten. Kävimmekin säännöllisesti Helsingin kaupungin eläkeläisille tarkoitetuissa ilmaisissa kuntosaleissa siihen asti kunnes korona… No, kului jonkin aikaa niin jälleen Raijan aloitteesta kävimme ilmoittautumassa lähes naapurissamme sijaitsevaan maksulliseen kuntosaliin, jonka auki oloa tosin myös korona häiritsi.
Pääsin siis puolisoni innostamana kuntosalihikoilussa hyvin alkuun. Kävelypässeihin pääsy lisäsi henkistä ja fyysistä intoa.
Viime keväänä vapun tienoilla päätin, että nyt kilojen on alettava tippua ja niin hiljalleen kävikin. Kesäkuussa ryhdistäydyin ja aloin käydä juoksulenkillä. Nyt kiloja on tippunut noin seitsemän.
Ryhtyminen on siis tuottanut tulosta. Tosin vasemman jalan iso varvas hieman kipeytyi askel-viikoilla, mutta eiköhän se siitä.
Vastaa