Pekka Isaksson
Kävin maanantaina Tampereen Eläkeläiset ry:n kuukausikerhossa kertomassa kävelypässeistä ja esittelemässä lyhyesti IKINÄ-suorituskykytestiä, jonka pässit ovat tehneet useille sadoille eläkeläisille. Osalle tamperelaisista asiat olivat tuttuja, sillä Antti-pässi kävi jo viime keväänä yhdistyksen liikuntaryhmässä puhumassa niistä ja testaamassa paikalla olleet jäsenet.
Kerhossa testiä ei nyt tehty, vaan sovittiin, että jos yhdistyksen jäsenet haluavat, voin tehdä testin heille erikseen sovittavassa tilaisuudessa ja mielellään erillään kerhosta. Kumpikin kärsii, jos testi ja kerho ovat yhdessä. Testi vaatii rauhallista tilannetta, ja toisaalta siitä saattaa olla häiriötä kerholle. Tampereellakin yhdistyksen puheenjohtajan Maire Kauhasen esittelemä kevään ohjelma kuulosti niin täysipainoiselta, että sitä on paha mennä sotkemaan.
Täysipainoisuus alkoi jo maanantaina, enkä nyt tarkoita itseäni, vaan toista alustajaa, proviisori, FT Lauri Peuraa. Hän puhui ikääntyneiden ravitsemuksesta.
Alustuksen otsikossa Peura kysyi, riittääkö normaali ravinto vai tarvitaanko ravitsemuslisiä. Hän vastasi jo toisessa lauseessa sanomalla, että hyvä ravinto riittää, joten jos joku ei jaksa kuunnella pitempiä puheita, voi hyvin jättää kuuntelemisen sikseen. Kukaan ei lähtenyt salista. Jokin puhujassa vakuutti heti, että nyt tulee täyttä asiaa.
Tässä ei ole mahdollista ryhtyä kertomaan perusteellisesti alustuksesta, joten otan esille vain pari-kolme asiaa, jotka alustaja itsekin kehotti painamaan mieleen.
Peura siis totesi, että ravitsemuslisiä ei yleensä tarvita, jos ei jokin erityinen syy, lähinnä sairaus, sitä edellytä. Ainoa kaikille tarpeellinen lisä on D-vitamiini. Sitä ei suomalainen saa riittävästi näillä leveysasteilla talvisaikaan kitsaasta auringosta eikä ravinnosta – ainoa merkittävä D-vitamiinin luonnollinen lähde on kala. Ikääntyneille Perhonkin suositus D-vitamiinilisäksi on 20 milligrammaa päivässä, ja myös kesäisin, paistoi aurinko tai ei.
Muut purkit ja purnukat voi unohtaa, jos syö normaaliravintoa. Erityisesti monenlaisia vaikutuksia lupaavien ihmepillereiden kauppiaisiin on syytä suhtautua vanhan sananparren mukaisesti: jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.
Osa meistä joutuu ottamaan B12-vitamiinia tabletteina tai pistoksina, sillä noin kymmenesosalla yli 65-vuotiaista on todettu sen puute. Normaali ruokavalio sisältää moninkertaisen määrän tarvittavaa B12-vitamiinia, mutta jotkin sairaudet ja suolisto- tai mahalaukkuleikkaus voivat estää vitamiinin imeytymistä.
Mitä painonhallintaan tulee, niin Peura tähdensi, että pieni ylipaino on ikääntyneillä paljon pienempi terveysriksi kuin sellainen laihuus, joka alkaa kääntyä aliravitsemuksen puolelle. Laihduttamisessa on syytä olla hyvin maltillinen: hitaasti tulee hyvä, ja omalääkärin puoleen on syytä kääntyä, jos edes harkitsee isompaa painonpudottamista. Vähähiilihydraattista ruokavaliota on syytä välttää. Jos keho ei saa riittävästi energiaa, se alkaa syödä omia proteiinejaan. Sen tien päässä ei hyvä laula.
Siitä päästiinkin proteiineihin, jotka me vanhan koulun käyneet tunnemme valkuaisaineina. Niistä Peura totesi ykskantaan, että ikäihmisen tulee aina syödä lautaseltaan ainakin proteiinit, siis lihat, kalat, kanat ja kananmunat ja täydentää proteiinien saantia maitotaloustuotteilla. Vanha keho nimittäin tarvitsee proteiineja vielä kipeämmin kuin nuori keho, puhumattakaan sairaasta tai jollakin tavalla vammautuneesta vanhasta kehosta.
No, toki proteiineja saa myös kasvikunnan tuotteista, kuten pähkinöistä, pavuista, siemenistä, soijasta, kaurasta, täysjyvärukiista ja tummasta makaronista. (Tämä blogirengin huomautuksena, ettei tarvitse ruveta tästä kättä vääntämään.)
Ja lopuksi: kävelkää, hyvät ihmiset! Liikuntaa tähdensi myös Lauri Peura. Viisas mies, jos sopii sanoa.
Vastaa