Rauhankävely sai tekoälynkin runolliseksi

Tänään blogi julkaisee kävelypässien mietteitä ja tunnelmia maanantaisesta etapista ja yleensä Rauhankävelystä. Sokerina pohjalla on proosaruno. Joku saattaa ihmetellä sen tekijäparia Aarno Jalonen ja Copillot GPT. Runon on luonut tekoäly Aarnon ajatuksista. Se kertoo kahdesta asiasta. Tekoäly voi olla hyvä työkalu oikein käytettynä ja Kävelypässit seuraavat aikaansa, vaikka monesti ja mielellään ottavat vauhtia historiasta.

Antti Honkonen: Iso ja pieni uutinen aamun lehdessä

Maanantaiaamuna saattoi moni Hesarin lukija säikähtää maamme pohjoisosan tulevan sotajoukoin vallatuksi: suurta ja maassamme ensimmäistä Nato-joukkojen sotaharjoitusta uutisoitiin poikkeuksellisen mittavasti. Mutta saman aamun HS:ssa oli myös pikku-uutinen: Eläkeläiset kävelevät rauhan puolesta”. Tämä rauhoittavampi pikku-uutinen sisälsi loppukappaleessa viestin Rauhankävelyssämme “juteltavan toistenkin ihmisten kanssa”.

Em. keskustelu on helppoa some-kentällä, jossa selviää eri tavoin “peukuttamalla”, kuten tämän Kävelypässien 10-vuotiskävelyn ensiviikot fb-sivustoilla ovat ilahduttavasti todistaneet. Entä miten juttelu sujui kymmenmiehiseltä (ja ensikerran kaikki pässiliiveissään) ryhmältämme maantietä edeten? No, tietysti hyvin ja taatusti rauhanomaisesti sillä olemmehan pitäneet kymmenvuotiskaudellamme tuhansia keskusteluja, miljoonia askeleita samalla ottaen, aina edeten. Nyt tietysti keskustelimme ministeri Kalevi Kivistön syvämietteisestä avauspuheesta – lähtöloitsusta – Leppävaaran asemalla ja sitten reilun peninkulman reitillä kohti Kauklahden asemaa. Itse satuin tämänkertaisella Espoo-osuudella jäämään vaikuttavan lähtöpuheen jälkeen muista kymmenkunta minuuttia. Aion uusin kävelysauvoineni ottavani ensimmäisen puolituntisen aikana ryhmän kiinni, mutta enpä onnistunut kiinniotossa…

No, onnistuin tavoittelemaan edellä eteneviä ja saamaan näköyhteyksiäkin, mutta sitten alkoi tulla vastaan kävelijöitä, jotka ennen kysymystäni “pääseekö tästä Turkuun”, kertoivat innoissaan ilmeisten kaverieni menevän tuolla suoran takana. Tilanteen kyllä tiedostin itsekin, mutta sitten alkoivat lempeät kuulustelut “mikä ryhmä olittekaan” tai “teidän Rauhankävelystänne oli kiva uutisointi Hesarissa ja netissä ihan valokuvan kanssa, voitko kertoa lisää”. Meikäläinen on heikko mukaville kysymyksille, joten jäin vastaamaan ja jo vartin verran muista, kun kuulostelin tuntemattomien vastaantulijoiden visertelevän kevätkelissä mm.: ”Vautsi (tai Fautsi), ”hienoa”, ”rauhaa maailmaan!”.

Pentti Ruutikainen: Oikealla tiellä

Aamulla lähtiessäni päivän lähtöpaikkaamme ilmassa oli sakeaa pakkassumua. Mietin, onkohan sumu jatkuvan lehdistön ja muun median sotarummutuksen ilmentymä. Leppävaarassa Kalevi Kivistön lähettäessä meidät kävelyreitille tulin vakuuttuneeksi olevamme oikealla asialla. Olemme rauhankävelijöitä. Niinpä sumukin kävelyn edetessä hälveni ja aurinko astui esiin. Mielialakin kirkastui. Rauhan asian puolesta on hyvä levittää viestiä ja samalla edistää omaa terveyttämme. Huomioihan Helsingin Sanomatkin viestimme uutisessaan. Kävelypässit ovat oikealla tiellä..

Jorma Pikkarainen: Järisyttävän hienoa

Kävelypässien taival Leppävaarasta Kauklahteen oli kerta kaikkiaan upea. Jo lähtö Sellon edustalta oli mahtava, herätimme huomiota keltaisine pässiliiveinimme samalla kun keskityimme kuuntelemaan Kivistö Kallun rauhanpuhetta. Iloista tunnelmaamme lisäsi tieto, että olimme päässeet Helsingin Sanomien sivuille, digipuolella jopa kuvan kera.

Sää suosi meitä, aurinko lämmitti, joten välillä oli otettava pipo pois päästä. Itselleni oli uusi elämys käydä Kahvituvalla kahvilla ja sämpylällä. Kahvitupa näytti olevan suosittu paikka, sillä se oli lähes täynnä koko ajan siellä ollessamme. Lisää kahvia ja muffinsit saimme, kun saavuimme Kauklahteen. Kyllä tämä kävelyhomma on järisyttävän hienoa.

Risto Ahonen: Korkeudessa jäimme kaksi metriä voitolle

Maanantain kävely Leppävaarasta Kauklahteen sai tietysti hienon lähtölaukauksen Kivistön Kalevin hienoista saattelusanoista. Reissu oli muutenkin hieno ja ei pelkästään hienon kävelyilman vuoksi. Itselleni ”maisematkin” olivat uusia. Noilla seuduilla en ole aiemmin kuljeskellut. Kun olen saanut epävirallisen mittaripässin viran, niin vielä pari numerotietoa. Matkaahan kertyi reilu 15 km keskimäärin 4,1 kilometrin tuntivauhdilla, nousumetrejä 118 ja alaspäin 116 metriä eli jäimme kaksi metriä voitolle. Korkein maastonkohta oli 48 metriä merenpinnan yläpuolella. Tästä on hyvä jatkaa.

Hannu Partanen: On hyvä hetki rauhankävelylle

Kun rauhasta puhuminen ja rauhan vaatiminen eivät ole muodissa ja kun rauhatyö ja rauhankasvatus ovat lähes pannassa, on hyvä hetki lähteä rauhankävelylle. Näin ajattelen. Kävelypässit ovat luontaisesti aika retrohenkisiä. Sen huomaa laumaa jo kaukaa katsoessa. Siksikin rauhankävely sopii meille.

Kokoonnumme yhteen, kuuntelemme vanhoja ja viisaita, keskustelemme hyvässä hengessä vaikeista ja kipeistäkin asioista, ollaan ulkona, pysytään liikkeessä ja kävellään yhdessä samaan suuntaan. Ehkä siinä on rauhankävelylle jo riittävästi perustetta ja osallistujille kannustetta.

Samalla rauhankävely on vaikuttavaa lääkettä lisääntyvän militarismin tuottamaan ahdistukseen ja apatiaan.

Kalevi Kivistö, joka lähetti pässit rauhankävelyn tämänkertaiselle etapille, kiteytti lähtöloitsussaan, että rauhankävely on tärkeä siksi, että se osaltaan haastaa yhteiskunnassavaltavirraksi päässeen sotaisan retoriikan.

Hannu Hurme: Horjun vakaumuksessani

Edellisessä pässiblogissa Jorma kirjoitti kirjasta, jossa nimensä mukaisesti perustellaan monin ajatuksin , että kaikki paitsi käveleminen on turhaa. Minä olen tietenkin nyökytellyt tälle viisaudelle.

Vaan maanantaisella Leppävaara – Kauklahti -kävelyllä aloin vakaumuksessani horjua.

Paluujunassa  mieli on taas väsymyksestä huolimatta korkealla. Olin tyytyväinen päivän suoritukseen. 15 kilometriä on kävellen aika pitkä matka. Jaksoin sen ongelmitta. Miksi sitten moinen horjunta? Eikö kaikki paitsi käveleminen olekaan turhaa?

Aloin horjahdella kannassa, kun junassa raajoja lepuutellessa mietin mikä tällä kertaa oli taipaleen mieleenpainuvin hetki. Yleensähän ne ovat hetkiä kuten sovitun taukopaikan saavuttaminen tai määränpään ilmestyessä näköpiiriin.  Toki nuo ovat kohokohtia matkanteossa edelleen.

Mikä sitten tällä kertaa sai horjahtelun aikaan?

Parkkeerasimme tällä kertaa osuuden puolimatkan paikkeilla Bembölen kahvitupaan. Tapanamme ei reissuillamme ole pysähtyä ruokailemaan. Lyhyet levähdykset ovat riittäneet. Nyt kahvituvalla saattoi syödä lounastakin. Minulta oli jäänyt noteeraamatta Pekka I:n kertoma tästä mahdollisuudesta. Paitsi yllättynyt, olin myös ilahtunut. Kaiken lisäksi listalla oli siskonmakkarakeitto, yksi lempiruuistani!

Hetkessä mieli nousi ja kurninta vatsassa kertoi, että voi JESTAS (!!!). Ei kaikki paitsi kävely olekaan turhaa.

Enempää minun ei tarvinne perustella miksi horjun vakaumuksessani. (Mutta toki jatkan kävelemistä.)

Pekka Heikkinen: Mukava kävellä ja lounastaa mainiossa seurassa

Oli mukava kävellä entisen työpaikkakaupunkini läpi kauniina maaliskuun päivänä. Ja Bembölen kahvituvan lounas oli mainio kuten lounasseurakin.

Aarno Jalonen ja Copilot GPT: Askelten keveässä tanssissa

Kymmenen harmaata sielua, Rauhankävelyllä, askelten keveässä tanssissa. Heidän silmänsä kantavat vuosien taakkaa, mutta heidän sydämensä sykkii yhä rauhan toivossa.

Kepit naputtavat asfalttia, kymmenen vanhaa miestä, viisaat ja hiljaiset. Heidän askeleensa ovat kuin säveliä, sotien maailmaan, joka on aseista raskas.

Heidän katseensa kohoaa kohti taivasta, kuten kevään ensimmäiset nuput puissa. He muistavat menneet sodat ja kärsimyksen, mutta he eivät ole menettäneet toivoaan.

Kun aurinko laskee, he pysähtyvät hetkeksi katsellen horisonttia, joka kätkee sisäänsä lupauksen. Kymmenen vanhaa miestä, yhtenäinen joukko, Rauhankävelyllä, aseistautuvassa maailmassa.

Heidän askeleensa ovat kuin rukouksia, hiljaisia toiveita paremmasta huomisesta. Ja kun varhaiskevään tuuli hyväilee heidän kasvojaan, he hymyilevät tietäen että rauha on mahdollinen.