Jorma Pikkarainen
Eri puolilla Suomea järjestetään kävelyretkiä luonnossa, puistoissa, hautausmailla ja asuinalueilla. Retkillä tutustutaan kasvistoon, puistojen historiaan ja sen istutuksiin sekä asuinalueiden rakennuksiin ja historiaan. Ja tietenkin eri alueilla vaikuttaneisiin ihmisiin.
Helsingissä järjestetään kävelyretkiä erityisen paljon. Puolisoni Raija oli jostain saanut käsiinsä esitteen ”Retkikalenteri 2023. Lähde retkelle pääkaupunkiseudun luontoon”. Esitteestä löysimme kävelyretken ”Kaivopuistosta Pyhään Birgittaan, vanhasta uuteen”, joka järjestettiin 31.5.2023. Osallistuimme kävelyyn yhdessä vähintään sadan muun kävelijän kanssa. Mukana olivat myös toinen kävelypässi, Esko ja hänen puolisonsa Kaisu.
Osallistujien suuren määrän vuoksi emme aina kuulleet oppaan puhetta, mutta siitä huolimatta varmaan me kaikki opimme jotain uutta. Tietoomme tulivat muun muassa Kaivopuiston perustamisen ja alueelle istutettujen puiden historia. Kävely päättyi Pyhän Birgitan puistoon, josta itselläni ei ollut aiemmin mitään tietoa.
Retkestä innostuneena päätimme – Esko, Kaisu, Raija ja minä – osallistua Helsinki-päivänä 12.6. järjestettyyn Krunikan, siis Kruununhaan, kävelykierrokselle, jonka teemana olivat filmitähdet ja Suomi-Filmin kulta-aika. Tähän mainioon kierrokseen osallistui lähes parisataa ihmistä. Järjestäjille oli melkoinen ponnistus pitää meidät kaikki turvallisesti mukana liikenteen keskellä. Myös tällä reissulla osa esityksestä jäi kuulematta, mutta saimme kuitenkin tutustua alueen elokuvalliseen historiaan ja ennen kaikkea aikansa julkkiksiin: Lasse Pöystiin, joka oli Olli Suomisena homman vetohahmona, Tauno Paloon, Ansa Ikoseen, Emmi Jurkkaan, Edvin Laineeseen ja kirjailija Mika Waltariin.
Seuraavana päivänä kohteemme oli Haagassa sijaitseva Alppiruusupuisto, joka oli lievästi sanoen huikea kokemus kukkaloistoineen. Välillä tuntui siltä kuin olisi ollut viidakossa. Lapsuuden ajan ja ehkä vähän myöhemmänkin iän Tarzan-leikit muistuivat mieleen. Kiitos Eskolle ja Kaisulle kun innostitte meidät mukaan.
Tähän mennessä viimeisin puistokävelymme oli sitten 14.6. ja se alkoi Tauno Palon puistosta, joka sijaitsee Helsinginkadulla. Puisto on perustettu vuonna 1991 ja se myös oli meille uusi tuttavuus. Puistossa on Tauno Palon reliefin lisäksi pieni soliseva vesiputous, joka tekee puistosta ihastuttavan rauhallisen paikan keskellä helsinkiläistä liikennettä. Täältä siirryimme kadun toisella puolella olevalle Josafatin kalliolle, josta edelleen Leninpuistoon ja sieltä Alppipuistoon.
Kaikista näistä puistoista löytyy tietoa netistä, joten tässä yhteydessä ei ole syytä kirjoittaa niistä enempää. Osallistukaa ihmiset ihmeessä kaupungin tai muiden tahojen järjestämiin kävelyretkiin. Kävelypässien kilometrimäärät eivät näillä retkillä hirveästi lisäänny, mutta ne ovat oppitunteja historiaan ja luontoon ja niissä tapaa myös ihmisiä, joista ei ole aiemmin tiennyt mitään ja joita ehkä koskaan enää tapaa tai mistäpä sen tietää.
x x x
Blogirenkipässi huomauttaa:
Kävelypässit eivät kohta ole kartalla
Aarnon laskema etappipiste kolmannen kävelyjakson päätteeksi näyttää, että kävelypässit ovat edenneet virtuaalikävelyllään Alavuudelle, 126 kilometrin päähän lähtöpaikastaan Tampereelta. Matkaa Ykspihlajaan on jäljellä vain 180 kilometriä. Kävelypässeille tulee siis vastaan tälle joukolle ominainen ongelma: mihin käyttää ylimääräiset kilometrit. Varmaan kartalla on viisainta jatkaa pohjoiseen tai ryhtyä risteilemään Pohjanmaalla. Blogirengin on varmaan ihan turha ehdotella, että välillä himmattaisiin. Aika näyttää, mihin tässä vielä joudutaan.
Vastaa