Pekka Isaksson
Pitkä hellekausi katkesi Pirkanmaalla tämän viikon alussa. Päivälämpötila laski 20 asteen tuntumaan ja vähän se allekin. Sään viileneminen oli varmaan tervetullut muillekin kävelijöille kuin minulle. Kuumimpina päivinä en onnistunut lähtemään niin aikaisin liikkeelle, etteivätkö parituntisen aamulenkin viimeiset kilometrit olisi olleet hikistä menoa.
Sitä menoa ovat katselleet viime viikot tienpientareilta muun muassa pietaryrtit ja kultapiiskut, keskikesän kelta-asuiset kaunottaret. No jaa, kauneus on katsojan silmässä ja ehkä kaikki eivät pidä pietaryrttiä kaunottarena. Onhan se vähän yksitotinen jäykkine, ylhäältä kaljuine varsineen ja pienine nappikukkineen. Ne kyllä näkyvät hyvin värinsä ansiosta ja siksikin, että ovat ryhmittyneet kasviin isoiksi huiskiloiksi.
Jos kulkijan huomiota ei kiinnitä pietaryrtin ulkonäkö, niin tuoksu sen tekee kyllä. Tuoksu on voimakas ja yrttimäinen. Sen tuntee varmasti teillä, joiden hajumaailmaa ei turmele alituinen polttoaineen käry. Sellaisia teitä oli lapsuuteni ja nuoruuteni Peräpohjolassa, jonne pietaryrtin kasvualue Suomessa yltää.
Olen kuvitellut, että kukan nimi juontuu itsestään Pietarista ja että kukka olisi siis oikeastaan Pietarin yrtti. Siten voisin pitää sitä pienen nimijuonnon jälkeen myös omana nimikkokukkana. Voimakas ryydin tuoksu on synnyttänyt vilkkaaseen mielikuvitukseeni häivähdyksen keskiaikaisesta ympäristöstä, vanhalta kirkkomäeltä ja luostarinpihoilta.
Kylläpä nimessä erehdyin – jälleen kerran. Kielitoimiston selitys on yksinkertaisempi ja siten varmaan tosi. Nimi johtuu kasvupaikasta, joka on usein juuri tienpiennar. Kukka tunnetaan myös nimellä piennarkukka. Ei olisi pitänyt tarkistaa nimen alkuperää. Mielikuvitukseton kielitoimisto riisui pietaryrtin juuri niin arkiseksi kuin se onkin. Kelpo kukka silti, kaikessa totisuudessaan kulkijan mieltä ilahduttava.
Toukokuun alkupuolella kerroin blogissa osallistuvani valtakunnalliseen kävelykilometrikisaan Lempäälän kunnan joukkueessa. Niinpä olen uskollisesti merkinnyt kilometrini kisan taulukkoon netissä. Tämän viikon alussa niitä oli kertynyt yhtä vaille 500.
Kisa on mukava kokemus, joskaan siinä ei ole samaa yhteisöllisyyttä kuin Kävelypässeissä, koska ryhmällä ei ole ollut eikä varmaan olekaan yhteisiä kokoontumisia. Helsingin ja Uudenmaan kävelypässit muuten kokoontuvat tänään Jokelassa Antti-pässin kutsumina tekemään IKINÄ-testejä Jokelan tiilitehtaalla Tuusula-viikon siivellä. Itse en päässyt tällä kerralla mukaan, joten etäpässinä toivottelen kaikille pässiveljille mukavaa ja toiminnallista päivää.
Ja teille muille myös – kävelkää, hyvät ihmiset, olipa pientareilla kaunottaria tai ei!
Jouduin aikoinaan keräämään/prässäämään koulussa vähintään 120 kasvia sekä tenttimään ne opettajalle latinalaisine nimineen, kasvupaikkoineen, löytöpaikkoineen jne.
Olen yrittänyt välittää tätä tietoa lapsenlapsilleni, mutta nuorimpia se ei enää tunnu kiinnostavan suuremmin, ehkä vain juuri kielikylpyopettajaksi valmistunutta tarkastaessaan minulta tehtäviin liittyvien nimet ruotsiksi/suomeksi. Vanhin, nyt 29 v jopa prässäsi useita kymmeniä kasveja ja tunnistaa niitä edelleen, nuoremmille jäivät mieleen taraxxicum officinale ja muutamat muut tavallisimmat kukkaset. Onneksi ovat uteliaita kun yhdessä liikumme ja kyselevät!
On muuten mukavaa kävelylenkillä löytää, muistaa ja tunnistaa eri lajeja, keräsin kasveja paljon aikoinaan Nokian ympäristöstä, niitä ei Pohjanmaan rannikolta löytynyt, mutta vastaavasti ystävättäreni pääsi keräämään niitä lajikkeita Vaasan saaristosta joita ei Nokialta löytynyt.
No, hänestä tulikin sitten biologian opettaja, teki elämän työnsä Kouvolassa.
Hei Irmeli!
Mukavaa. että kerrot kasvien keräämisestä koulussa. Miusta se oli hauskaa. Kasvioni on yhä tallella ja seinälläni on tauluina neljä keräämääni ja prässäämääni kasvia kesiltä 1963,1964 ja 1965, siis lähes 60 vuoden takaa. Siinä on niittykullero, koiranputki, viiltosara ja heinätähtimö. Ne näyttävät yhä jopa värinsä menettäneinä kauniilta. Niissä on tallella myös alkuperäiset nimilaput. Yritän välittää tietoa kasvien nimistä myös Elialle, 9 v. Lähetän hänelle sähköpostissa kävelyretkillä napsiamiani kasvien kuvia Päivä kukka -otsikolla ja nimeän kasvit, mutta vielä en kerro latinalaisia nimiä.
Oikein hyvää kesän jatkoa ja antoisia kävelyretkiä. Vielä on jäljellä kesää ja kukkia!
Vallan ihanaa sitoa yrtti Pietariin. Itselläni on sinne ikävä, mutta nyt ei ole asiaa koronan takia.
Kittos jutusta
Pietaryrtin tuoksun sanotaan karkottavan hyttysiä.
Siitä kun kietoo seppeleen kulmilleen saa olla rauhassa.
Kevytjalkaisia kävelyretkiä siedettävässä lämmössä
meille kaikille.