Pekka Isaksson
Pitkä hellekausi katkesi Pirkanmaalla tämän viikon alussa. Päivälämpötila laski 20 asteen tuntumaan ja vähän se allekin. Sään viileneminen oli varmaan tervetullut muillekin kävelijöille kuin minulle. Kuumimpina päivinä en onnistunut lähtemään niin aikaisin liikkeelle, etteivätkö parituntisen aamulenkin viimeiset kilometrit olisi olleet hikistä menoa.
Sitä menoa ovat katselleet viime viikot tienpientareilta muun muassa pietaryrtit ja kultapiiskut, keskikesän kelta-asuiset kaunottaret. No jaa, kauneus on katsojan silmässä ja ehkä kaikki eivät pidä pietaryrttiä kaunottarena. Onhan se vähän yksitotinen jäykkine, ylhäältä kaljuine varsineen ja pienine nappikukkineen. Ne kyllä näkyvät hyvin värinsä ansiosta ja siksikin, että ovat ryhmittyneet kasviin isoiksi huiskiloiksi.
Jos kulkijan huomiota ei kiinnitä pietaryrtin ulkonäkö, niin tuoksu sen tekee kyllä. Tuoksu on voimakas ja yrttimäinen. Sen tuntee varmasti teillä, joiden hajumaailmaa ei turmele alituinen polttoaineen käry. Sellaisia teitä oli lapsuuteni ja nuoruuteni Peräpohjolassa, jonne pietaryrtin kasvualue Suomessa yltää.
Olen kuvitellut, että kukan nimi juontuu itsestään Pietarista ja että kukka olisi siis oikeastaan Pietarin yrtti. Siten voisin pitää sitä pienen nimijuonnon jälkeen myös omana nimikkokukkana. Voimakas ryydin tuoksu on synnyttänyt vilkkaaseen mielikuvitukseeni häivähdyksen keskiaikaisesta ympäristöstä, vanhalta kirkkomäeltä ja luostarinpihoilta.
Kylläpä nimessä erehdyin – jälleen kerran. Kielitoimiston selitys on yksinkertaisempi ja siten varmaan tosi. Nimi johtuu kasvupaikasta, joka on usein juuri tienpiennar. Kukka tunnetaan myös nimellä piennarkukka. Ei olisi pitänyt tarkistaa nimen alkuperää. Mielikuvitukseton kielitoimisto riisui pietaryrtin juuri niin arkiseksi kuin se onkin. Kelpo kukka silti, kaikessa totisuudessaan kulkijan mieltä ilahduttava.
Toukokuun alkupuolella kerroin blogissa osallistuvani valtakunnalliseen kävelykilometrikisaan Lempäälän kunnan joukkueessa. Niinpä olen uskollisesti merkinnyt kilometrini kisan taulukkoon netissä. Tämän viikon alussa niitä oli kertynyt yhtä vaille 500.
Kisa on mukava kokemus, joskaan siinä ei ole samaa yhteisöllisyyttä kuin Kävelypässeissä, koska ryhmällä ei ole ollut eikä varmaan olekaan yhteisiä kokoontumisia. Helsingin ja Uudenmaan kävelypässit muuten kokoontuvat tänään Jokelassa Antti-pässin kutsumina tekemään IKINÄ-testejä Jokelan tiilitehtaalla Tuusula-viikon siivellä. Itse en päässyt tällä kerralla mukaan, joten etäpässinä toivottelen kaikille pässiveljille mukavaa ja toiminnallista päivää.
Ja teille muille myös – kävelkää, hyvät ihmiset, olipa pientareilla kaunottaria tai ei!