Pekka Isaksson
Viime viikolla kävelypässit taivalsivat aimo matkan kohti Kalajokea. Viikon päätteeksi olimme reilun 80 kilometrin päässä Tampereelta, virtuaalikävelymme lähtöpisteestä. Tämä siitä huolimatta, että suurin osa kävelyyn osallistuvista pässeistä oli keskiviikkona 7.6. Heinolassa Suven päivän kesäjuhlassa.
Sunnuntai-iltana olimme Vaskivedellä valtatie 65:llä. Tällä viikolla ohitamme heittämällä Virrat. Siitä matka jatkuu muun muassa Makkaraojan kautta Herraskylään, kovin sopivia paikannimiä kumpikin kävelypässien reitille. Mutta sitten, kuulkaapas, siirrymme maineikkaalle valtatie 66:lle ja loppuviikolla olemme jo Etelä-Pohjanmaan rajalla. Miksi maineikkaalle. Vaikkapa siksi, että me neljä- ja viiskymmenlukulaiset taidamme kaikki muistaa Jussi and Boys -yhtyeen esittämän Valtatie 66:n. Se alkaa näin:
Jos sä Pohjanmaalle aiot matkustaa,
pienen laulun tahdon sulle omistaa:
se on blues, valtatien kuuskytkuus.
Laulun sanat suomensi Jussi Raittinen. Alkuperäinen Route 66 on amerikkalaisen lauluntekijän Bobby Troupin käsialaa, ja ensimmäisenä sen levytti itse Nat King Cole vuonna 1946. Sittemmin sen on levyttänyt muun muassa Chuck Berry. Yhtä tunnettu versio on varmaankin Rolling Stonesin levytys. Hyvässä seurassa ollaan, kun valtatie 66:a tallustellaan. Tekisi kovasti mieli lähteä sinne ihan oikeasti, eikä vain virtuaalisesti. Ja osaisipa vielä laulaa, niin varmasti laulaisin kappaleen Jussin sanoilla.
Virtuaalikävely on osoittautunut hyväksi tavaksi pitää yllä ryhmän kävelyharrastusta. Kun suoritukset merkitään yhteiseen, kaikkien näkemään taulukkoon ja suorituksille on asetettu tavoite, ainakin tämän ikäiset ukot haluavat osallistua tunnollisesti matkakilometrien kartuttamiseen. Se koetaan kunnia-asiaksi.
Jokaisen kävelijän päivämatkat ovat vaihdelleet kovasti. Se on hyvä asia, koska se kertoo, ettei kävelystä ole tullut pakollista puurtamista ja saman lenkin toistamista päivästä toiseen. Pisimmät päiväsuoritukset ovat olleet 20 kilometrin tienoilla, lyhyimmät pari kilometriä. Kaikki käy!
Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, matkan pituudella ei väliä, kunhan kävelette!
Hienosti menee, mutta menköön.
Me kaksi (Esko ja minä) helsinkiläistä pässiä olemme kartuttaneet kilometrejä mm. osallistumalla erilaisiin järjestettyihin puisto- ja kulttuurikävelytapahtumiin. Ei ole tarvinnut kävellä yksin, sillä seuralaisia on ollut muutama sata. Meillä myös puolisot mukana. Tänään käppäilimme aivan upeassa Alppiruusupuistossa, mutta tällä kertaa omin päin, tosin paikalla oli runsaasti muita puistoon tutustujia.