Terroristijärjestö Isiksen vuonna 2014 perustama kalifaatti Syyriassa ja Irakissa on viime kuukausina supistunut. Itse itsensä kalifiksi, Muhammedin seuraajaksi, julistanut Isisin johtaja Abu Bakr ak-Baghdadi jäänee historiaan miehenä, joka hallitsi islamilaisen maailman pienintä ja lyhytaikaisinta kalifaattia. Alueellisesti Isiksen kalifaatti ylettyy murto-osaksi suurista islamilaisista maailmanvalloista, umaijadien (661–750) ja abbasidien (750 -1517) kalifaateista. Niiden valta ulottui suurimmillaan Pakistanista Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan.
Historiallisesti lyhyenä kautenaan Isis on onnistunut luomaan sekä hallitsemilleen alueille että niiden ulkopuolelle jotakin, jota voi kutsua pelon kalifaatiksi. Tässä sen saavutukset ilmeisesti ylittävät edeltäjiensä saavutukset väheksymättä rajanaapureissa koettua pelkoa aikoina, jolloin historialliset kalifaatit sonnustautuivat valloitussotiin.
Niin suuria kuin islamilaiset maailmanvallat olivatkin, ne eivät sentään voineet kerskailla kuin britti-imperiumin uskolliset palvelijat sen parhaina, tai pahimpina päivinä. He ylpeilivät, että aurinko ei koskaan laske Britannian hallitsemilla alueilla. Vastaavasti kalifaatit olivat alueellisesti, joskaan eivät välttämättä poliittisesti tai uskonnollisesti, britti-imperiumia kiinteämpiä. On yleinen harhaluulo, että islamilainen maailma olisi ollut tai on yhtenäinen poliittisesti ja uskonnollisesti. Sitä se ei ole edes islaminuskon tulkinnassa ja tunnustamisessa.
Kukoistuksensa kausina suurkalifaatit olivat kulttuurisesti ainakin yhtä merkittäviä kuin Britannia myöhemmin. Abbasidien varhaisvaiheessa 700-luvun puolivälistä 800-luvun puoliväliin Bagdad, nyt hajalle sodittu ja pommitettu Tuhannen ja yhden yön helmi, oli Aasian ja Välimeren rannikoiden välisen kaupan keskus. Siellä saivat myös kulttuuri ja oppineisuus majan aikansa merkittävimmässä kirjastossa ja tutkimuslaitoksessa Viisauden talossa. Espanjaa ja Pohjois-Afrikan rannikkoa hallinnut Córdoban kalifaatti oli omana aikanaan (929–1031) yhdistynyt Cambridgen, Oxfordin ja Sorbonnen yliopisto ja maanviljelystekniikan Piilaakso.
Näitä olen tullut miettineeksi ja muistiini palauttaneeksi erityisesti Brysselin pommi-iskujen jälkeen ja valmistautuessamme lähtemään parin viikon päästä Ranskaan katsomaan ensimmäisen kerran kahdeksan kuukauden ikäistä tyttärentytärtä. Mielessä kaihertaa levottomuutta ja pelkoakin, eikä vain tai edes ensisijaisesti matkasta. Pikkuinen ja hänen isoveljensä asuvat vanhempineen ja isän puoleisine sukulaisineen pienellä paikkakunnalla lähellä aluetta, joka tällä hetkellä näyttää olevan yksi Isiksen terrori-iskujen pääkohteista.
Näidenkin lasten vuoksi toivon, että tämä pelon kalifaatti kukistetaan ja/tai kukistuu omaan hirveyteensä mahdollisimman pian. Pelon ja huolen aiheita riittää lähituleviksi vuosiksi ilman sitäkin.
Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi Ylen haastattelussa pääsiäisenä, että me elämme maailmanlaajuisesti varsin vakaata ja turvallista vaihetta. Minulta vaati aimo tovin kaivautua omista kokemuksistani historiatietoisuuteen ennen kuin saatoin ymmärtää, mitä hän mahtoi tarkoittaa. Saattaa olla, että tällaisella suurten ikäluokkien vanavedessä syntyneellä suomalaisella on aivan vääristynyt käsitys, että lapsuutemme ja nuoruutemme päivinä maailma oli yhtä turvallinen ja jopa ymmärrettävä paikka kuin lähiympäristömme oli.
Väliaikaistahan se omakin turvallisuus oli, ja oman napaan tuijottelevaa sokeutta käsitys sen ulottumisesta maailmalle. Mutta reipas kävely pitää harhailijan tiellä ja kiskoo harhakäsitysten ojaan sortaman mielen pientareelle. Kävelkää siis, ystävät!
– Pekka Isaksson