Pekka Isaksson
Heti alkuun on sanottava, että otsikko on sekä tosi että epätosi. Tällaista väitettä eivät vanhat muodollisen logiikan opettajani olisi hyväksyneet, siis sellaisen logiikan, jossa lause ”Ulkona sataa räntää” on tosi, jos ja vain jos ulkona sataa räntää – kuten juuri nyt tapahtuu.
Pässien matkalla tällainen ristiriitainen väite on hyväksyttävissä. Emmehän me tietenkään todellisessa maailmassa viettäneet viime keskiviikon ja torstain välistä yötä Varkauden Kuntorannassa. Jos joku näki meidät siellä, hänellä on vielä villimpi mielikuvitus kuin meillä pässeillä.
Tällä virtuaalimatkallamme me kuitenkin olimme silloin Kuntorannassa, kävimme iltasella saunassa, nukuimme hyvin ansaitut ja levolliset yöunet, söimme maittavan aamiaisen ja lähdimme torstaiaamuna kohti pohjoista. Todisteena tästä ovat Aarnon kartat viimeviikkoisesta reitistämme. Niitä on kaksi juuri sen vuoksi, että poikkesimme suoralta reitiltämme Kuntorantaan.
Aarno näyttää valinneen menoreitiksi hieman tavallisesta poikkeavan ja etelästä tullessä pitemmän. Se ei haittaa, sillä käveltyjä kilometrejä pässeillä kyllä riittää. Seitsemännen viikon kävelyn saldo oli entisten kaltainen. Pässiä kohti kilometrejä kertyi 51,7. Yhteensä joukkomme käveli siis reilut 300 kilometriä. Sunnuntai-iltana olimme jo hyvän matkaa Leppävirran yläpuolella.
Olemuksemme Kuntorannassa oli virtuaalinen ja siinä mielessä tosi vain tässä nettimaailmassa, mutta Varkaudessakin, ja juuri siellä jos missä, joudumme me kaikki kohtaamaan maailman raadollisen todellisuuden. Osan matkastamme sekä meno että paluureitillä Kuntorantaan me kuljimme Huruslahdentietä. Se vie väistämättä mietteet Huruslahden arpajaisiin helmikuun lopulla 1918.
Jos joku ei ole kuullut niistä, ei minulle tule ensimmäisenä mieleen tietämättömyys, vaan onnekkuus. Onnekas on hän, joka ei ole kuullut tai lukenut Huruslahden arpajaisista. Sitä onnekkuutta en halua murtaa. Mutta niinkin on, että Huruslahden jäällä tapahtuneesta kirjoittaminen näitä ylimalkaisia viittauksia tarkemmin ei lisäisi minunkaan hyvinvointiani. En kirjoita, en tänään. Ehkä joskus toiste.
Onneksi minun ei tarvitse, sillä Huruslahden tapahtumista on kuulopuheiden ja työväenliikkeen perimätiedon lisäksi paljon kirjoitettua tietoa. Niistä käy selville, että arpajaiset saattaa olla sananmukaisesti tulkittuna väärä nimi tapahtumalle, jossa ensimmäisenä toteutettiin suuressa mitassa valkoisen sodanjohdon ammuttava paikalla -ohjetta. Symbolisesti se saattaa olla aivan oikea nimi. Jos joku haluaa tutustua tarkemmin tähän historiaan ja pohtia sitä, hän löytää netistäkin paljon ihan kelpoista tietoa esimerkiksi hakusanalla Huruslahden arpajaiset.
Mutta me pässit, me jätämme tämän tällä erää taaksemme ja kävelemme eteenpäin. Kävelkää tekin, hyvät ihmiset!
