Jorma Pikkarainen
Me Kävelypässit saavutimme Helsinki–Kalajoki -kävelymme toisen vaiheen päämäärän Kokkolan runsas viikko sitten. Siksi kokoonnuimme vanhaan tuttuun paikkaamme Jokelan entisen tiilitehtaan entiseen ruokalaan palaveroimaan kolmannen ja viimeisen vaiheen toteuttamisesTA.
Aloitimme käymällä läpi kevään ja kesän kävelyjen kokemuksia. Teemana oli sarkastisesti ”kukin valittaa vaivojaan ja yrittää olla kehumatta saavutuksiaan”. Tässä onnistuimme kaikki oikein hyvin, etenkin ensimmäisessä alateemassa. Kaikilla, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, oli kevään ja kesän aikana syntynyt jos minkälaista kremppaa sääriin, lonkkaan, varpaisiin, selkään jne.
No, rutinoista huolimatta kävely oli kevään ja tähän astisen kesän aikana mennyt aivan mahtavasti ja kilometrejä oli kullakin kertynyt hieno määrä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Toisen alateeman eli liiallisen itsekehun välttämisessä onnistuimme myös, ainakin kohtuullisesti. Sen voinee mainita, että olemme kävelleet lähes 5 000 km sen jälkeen, kun aloitimme 1.6. Aarnon mainion taulukon mukaan olimme viime sunnuntaina kävelleet jo 160 kilometriä ohi Kokkolasta. Tammi-toukokuun kävelyt tulevat vielä mainittujen kilometrien päälle. Muutama hikipisara on valunut eikä liene ihme, että jotain kremppaa on kehittynyt.
Hieman muistakin asioista keskusteltuamme ja kahvia juotuamme päätimme, että osallistumme jälleen kahdella neljän pässin joukkueella TUL:n askelkisaan syyskuussa. Tällä kertaa yritämme vähentää hampaat irvessä menoa ja otimmekin motoksi ”kevein askelin”. Pääasia on kävely ei voitto, tämä meidän pässienkin on muistettava.
Palaveroimisen jälkeen lähdimme Antti H:n johdolla tekemään sitä omintamme eli kävelemään. Ensimmäinen kohteemme oli erään koulun lähellä oleva Senioriliikuntapaikka. Siellä pelasimme meistä monelle aiemmin tuntematonta bocciapeliä, joka ei tosin poikennut juurikaan petankista. Pallot olivat vain pehmeitä ja kevyempiä. Pelin säännöt tulivat pian tutuiksi. Joukkueita muodostimme kaksi: punaiset ja siniset. Voitokkaan sinisen joukkueen paras heittäjä oli Hannu H. Kokemuksemme perusteella päätimme osallistua Kalajoen kesäpäivien boccia-turnaukseen.
Saatuamme pelit loppumaan lähdimme kohti aivan upeaa paikkaa: Kimaraan, jossa saimme ihailla Satupuutarhan taideteoksia. Paikka sijaitsee Tuusulan Jokelassa osoitteessa Tiensuuntie 112 ja on auki elokuun loppuun. Menkää katsomaan.
Satupuutarhasta palasimme tiilitehtaalle ja vielä ennen kotiin lähtöä teimme jokaiselle IKINÄ- eli suorituskykytestit. Kukin kertokoon itse, miten testi sujui. Joka tapauksessa meillä oli hauskaa. Ai, niin sanottakoon vielä se, että sää oli erittäin hyvä ja ei muuta kuin kohti Kalajokea, siellä tavataan.
Vastaa