Pekka Isaksson
Tunnelma oli miltei kuin karjan kesälaitumelle pääsyn päivänä, kun kävelypässit pääsivät vihdoin virtuaalimaailmasta Pohjois-Savon ja Kainuun todellisiin maisemiin. Pässien nelihenkinen joukko lähti 100-päiväisen tempauksensa viimeiselle osuudelle tänään Sukevalta.
Sää suosi: alkumatkasta oli pilvipoutaa ja lievä myötätuuli saatteli meidät matkaan puoliltapäivin. Keli jatkui samanlaisena koko iltapäivän, mutta aivan viimeisillä kilometreillä lämpötila nousi pari astetta maantiekävelylle otollisen yläpuolelle. Ensimmäinen päivämatka oli kohtuulliset 18,1 kilometriä. Tehokasta kävelyaikaa siihen kului noin 3 tuntia ja 20 minuuttia.
Ennen starttia vietimme mukavan tunnin Sukevan Linnaportissa. Paikalle oli tullut Sonkajärven Eläkeläiset ry:n jäseniä yhdistyksen puheenjohtajan Veikko Heikkisen ja Kalevi Tuovisen johdattamina. Tapaamista seurasi myös Sonkajärven ja Vieremän paikallislehden päätoimittaja Päivi Laitinen, joka oli jo julkaissut keskiviikon lehdessä ennakkojutun pässien taivalluksesta kahden maakunnan rajalla.
Maakunnat nousivat tilaisuudessa muutenkin esille. Kun mukana oli Sonkajärven yhdistyksen haitaristi, vetäistiin siinä yhteislauluna sekä Savon että Kainuun maakuntalaulut. Vaikka en monesti pönäköiden maakuntalaulujen suuri ystävä olekaan, niin jopa minusta se sopi hyvin tilaisuuden ja tempauksen Suomi 100 -henkeen ja tietysti päivän etappiin, jolla pässit todella ylittivät maakuntarajan.
Pässien oppaaksi lähti tilaisuudesta Veikko Heikkinen. Hän vei meidät vanhan museosillan kautta viitostietä mukavampaa kylätietä ensimmäiset kolme kilometriä. Siitä oli mukava jatkaa erityisesti, kun tiesi Eero Oikarisen ja Kaarlo Hentilän huolehtivan pässien auton oikeaan paikkaa Halla-ahoon vievän tien eli Rasinmäentien risteykseen. Paikan valinnalla ei ollut mitään yhteyttä tänä viikonloppuna pidettävään perussuomalaisten puoluekokoukseen, vaikka sitäkin pässien moninaisissa patikkajutuissa sivuttiin.
Kaksi pässeistä, Aarno ja Antti, pääsivät tutustumaan kulttuuriinkin. He nimittäin lähtivät vielä jatkamaan matkaa etapin päätepisteeksi sovitusta Rasinmäen tienristeyksestä, kun minä ja Pertti lähdimme hakemaan Sukevalle jätettyä Pertin autoa. Eipä aikakaan, kun he keksivät kiinnostavan kohteen, Reijo Piipposen Puuparatiisin vanhalla Rasinmäen koululla. Paikka on täynnä Piipposen keräämiä puuesineitä ja hänen puusta veistämiään taideteoksia. Sillä tavalla paikan isäntä ja taiteilija haluaa kunnioittaa perinteistä puuesineiden maailmaan vastakohtana muovimaailmalle.
Kun pässit pääsivät majapaikkaansa Vuokatin Katinkultaan eli kesäpäivien majoitus ja tapahtumakeskukseen, kenetpä he miltei ensi töikseen tapasivat. No, Etelä-Espoon Serafiinat, jotka olivat tulleet kesäpäiville pari päivää etuajassa viimeistelemään ohjelmiaan. Serafiinoilla oli mukavaa kerrottavaa: ryhmä on kävellyt yhteensä yli 1 400 kilometriä pässien innoittamassa haastekampanjassaan eli kaksinkertaisesti tavoitteeseensa verrattuna. Hienoa!
Päivän tunnuslauseeksi nostaisin Pertin Sukevan tilaisuudessa esittämän ajatuksen, että jokaisen pitää saada kävellä niin paljon ja sillä tavalla kuin hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Kävelkää sillä tavalla, hyvät ihmiset!
