Pekka: Kävelypässit ovat mielellään ja suurin joukoin – noin suhteessa jäsenmääräänsä – ottaneet osaa mielenosoituksiin, sekä paikalla pysyviin että etenkin niihin, joissa pässit pääsevät toteuttamaan tosi luontoaan. Sehän näkyy pässien keltaliivistäkin, jonka etupuolella lukee Liikettä omin koivin ja selkäpuolella Liikettä yhteisvoimin.
Niinpä pässit olivat myös 3.9.2016 mukana Helsingissä Joukkovoima-mielenosoituksessa ja marssilla sateisen Helsingin läpi rautatientorilta Sinebrychoffin puistoon. Nyt oltiin liikkeellä SOS-hallituksen (Sipilä, Orpo, Soini) tekemiä ja suunnittelemia leikkauksia vastaan. Eläkeläisten tunnuksissa vaadittiin lisää hoitoa ja huolenpitoa vanhuksille.
Olihan siellä pässien lisäksi muutama muukin: poliisin varovaisen ilmoituksen mukaan 3000–4000 osallistujaa. Edes sade ei karkottanut: ainakaan eläkeläisten kulkueosastosta ei väkeä näyttänyt siirtyvän kadunvarsille, vaikka marssi kesti pari tuntia ja sade ryöppysi aika ajoin valtoimenaan. Kulkueessa näki monia Eläkeläiset ry:n toiminnasta tuttuja kasvoja, mutta enemmänkin olisi mukaan mahtunut.
Pässeille päivä oli kiinnostava muutenkin. Ennen mielenosoitusta Aarno, Antti ja Pekka osallistuivat Kunnon Elämä ry:n hallituksen jäsenten kanssa nettikoulutukseen. Aiheena oli virtuaalikokous ja sen apuna käytettävät, netistä löytyvät apuohjelmat. Niillä voi nopeasti ja kaikkia tasapuolisesti kuullen laatia aikataulut, kalenterit ja muut järjestötoiminnassa tarvittavat suunnitelmat ja pitää tarpeen vaatiessa videokokouksia.
Ennakolta suhtauduin hieman epäluuloisesti koulutuksen sisältöön. Ajattelin, että mitäpä minä tuommoisilla taidoilla tekisin, kun yritän mahdollisuuksien mukaan vältellä kaikkia kokouksia. Ehkä luontainen vanhakantaisuuskin nosteli mieleni sopukoissa rumaa päätään. Mutta kun koulutus eteni, uteliaisuus ja into oppia vielä uutta karkottivat sen takaisin pimeisiin loukkoihinsa. Koulutuksessa esitetyistä apuvälineistä voi olla pässeillekin hyötyä, kiireisiä äijiä kun olemme. Muussakin elämässä, vaikkapa yhteyksissä hajallaan levinneisiin nuoruuden ystäviin ja omaisiin voi esimerkiksi videokokousohjelmasta olla apua.
Tuossa alempana Aarno ja Antti arvioivat mielenosoitusta ja myös sen aikana esiintynyttä huutelua sekä kulkueesta että kadunvieriltä. Olen samaa mieltä: törkeydet eivät kuulu kunnon menoon. Mielenosoittajille jaetut kulkuejärjestäjien iskulauseet kyllä olivat kelpoisia. Niistä minua miellyttivät napakka Ei leikata, hyväpoljentoinen Hallitus on mätä, kansalla on hätä, uhmakas Soini, Orpo, Sipilä – emme alistu ikinä ja hauska Sipilä tuu ikkunaan, täällä huutaa kansa.
Aarno: Mielenkiintoinen ja mukava päivä. Doodle-, Drive- ja Hangouts-koulutusta aamulla Ehyt ry:n tiloissa. Varmasti jotain opitusta tullaan käyttämään pässien yhteydenpidossa. Todennäköisesti tätä tietoa jaetaan ja käytetään niissä yhteisöissä joissa liikumme. Kurssi oli mielenkiintoinen, mukavaa että sain olla Kunnon Elämä ry:n vieraana.
Joukkovoimaa-tilaisuudesta jäi vähän ikävä maku: ääniauton kielenkäyttö oli aika roisia. Mielestäni iskulauseet ja musiikki voisi olla ”sivistyneempää” Olen tosin varsin vihreä mielenosoittajana. Muuten tilaisuus sujui ilman häiriöitä, tosin meitä vahdittiinkin aika isolla poliisijoukolla.
Antti: Reilussa vuodessa jo kolmas Joukkovoima-mielenosoitus keräsi taas tuhansia ihmisiä Helsingin kaduille. Tai vesiväylille, sillä ainakin meikäläisen rooli Mannerheimintien ajoradan leveyden mittaiseksi tehdyn Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta -banderollin laitamiehenä oli kuin vesiojassa kävelyä.
Lohduttelin litimärkiä vierustovereita sillä, että antaahan hallitus ilmeisesti meille juuri nyt jotain eli sentään vettä niskaan! Oikeasti huumoria ei tämän kertaiseen marssiin paljoa liittynyt. Hyvin leikkasi sillä epäonnisella pikkukyltin tekijällä, joka oli varren katkeamisen jälkeen hylännyt kylttinsä korean kukkaistutuksen kupeille. Saattaa arkiaamuna kaupunginpuutarhuri ihmetellä, mistähän instanssista on tullut uusi komento, ettei kukkiakaan saa enää leikata…
Aarno-pässikin huomioi melko törkeän huutelun, johon sortuivat ensisijaisesti hiprakassa olevat kadunvarren tallaajat. Omalla kohdallani kävi muun muassa sellainen tilanne, että rohkaisuryypyt ehkä ottaneet ladyt tulivat Aleksilla Nordean surullisen pää(oma)konttorin kohdilla banderollimme innoittamina mukaan ja kysyivät ”mitä voitaisiin huutaa”. No, siihen vastasin, että ainakin apua olisi jo huudettava ja niinpä raikasäänisen ladyviisikon kanssa huusimme Senaatintorille saakka vain ”apua!”. Saimme jopa aplodeja kadunvarren arvosteluraadeilta.
Erikoisin hetki oli sateen iskiessä niskaan, jolloin minun sijasta banderollista innostunut Tampereen yliopiston Moreeni-radion toimittaja tuli banderollin sijasta haastattelemaan minua mukana olon motiiveista. Niinpä vastasin myös banderollin puolesta: Moreenin eetteristä haastatteluni tullee julki 19.9.
– Aarno, Antti ja Pekka