Joukkovoima-mielenosoituksessa 3. syyskuuta Rautatientorilla, sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaatineen (Mannerheimintien levyisen) plakaatin päässä ajatus syntyi. Antti kantoi sitä plakaattia. Minä olin vaatimassa samaa valokuvia ottamalla.
Että josko pässiksi minäkin?
Jonkin ajan kuluttua Antti sitten naamakirjaili, että alkajaisiksi Kisakeskukseen voisin joukkoon tulla. Kokoontumisessa oli työn alla Eläkeläiset ry:n liikuntahankkeen kuvasto iäkkäämpien ihmiset tasapainoliikkeistä. Liikunnan ilonsanoman julistajiksi antautuneiden Kävelypässien panosta tarvittiin.
Me pässit olimme sitten siellä tasapainoilemassa Evan monikulttuurisen ryhmän kanssa. Vaakaa sinne, vaakaa tuonne, pallon kanssa ja ilman… Pekka kuvasi ja Eva tarkasti, että liikkeet ja asennot menivät oikein. Syntyi taatusti monipuolinen ja -ilmeinen kuvasto. Pässitovereilla oli kokemusta.
Pässitoverit ottivat tulokkaan mukavasti vastaan ja Evan kohtelu oli niin lempeätä, että jälkikipujakaan en kokenut. Kohtsilleen saatoin todeta, että tämän vaikeampaa ei ole pässiytyminen. Kivutonta se.
Saa sitten nähdä miten jatkossa, kun ryhdytään pässeilemään kunnolla. Polvilääkärin varoitteluun lienee syytä suhtautua luovasti ja pitää tehoa yllä reisi- ym jumpatessa.
Pässipalaverissa ruokailutauolla pidetty virallinen joukkueeseen mukaanotto oli koruton, mutta mieleenpainuva. Uskon ymmärtäväni mihin Pekan rinnuksiini kiinnittämä Pässi-pinssi velvoittaa.
– Hannu Hurme