Pekka Isaksson
Tänä aamuna pakkasta oli parikymmentä astetta, kun lähdin aamulenkille. Alussa ilma tuntui hieman liian kirpeältä nenänvarressa, kun visusti ja uskoakseni oikeaoppisesti hengitin sisään tuulenhalkojan ja ulos suun kautta. Ehkä olisi ollut hyvä kietaista kaulahuivi kevyesti kasvoille ja ohjata sillä uloshengitetty lämmin ilma silmien seudulle. Silloin en tosin olisi nähnyt mitään, kun olen tottunut käyttämään silmälaseja myös kävellessäni.
Parikymmentä minuuttia käveltyäni pakkanen tuntui siedettävältä ja matka taittui hyvin. Oli hauska henkäillä pieniä huurupilviä ilmaan ja kuunnella hiljaisuutta. Vain yksi muu aamuvirkku ukko oli liikkeellä. Hän tuli vastaan, mutta käveli niin keskittyneesti vaatteidensa keskellä, etten minäkään ruvennut laajempiin tervehtimismenoihin.
Lenkille lähtiessä olin päättänyt, että nyt kävelen lyhyttä parin kilometrin pituista ympyrälenkkiä, jotta pääsen kotiin lämmittelemään, jos tulee holotna. Päätös osoittautui ylivarovaksi, mutta kun kerran olin niin päättänyt, en lähtenyt pitemmälle. Kävi se näinkin, ensin kaksi kierrosta myötäpäivään ja sitten yksi kierros pienellä syrjähypyllä täydennettynä vastapäivään. Kuusi ja puoli kilometriä tuli täyteen. Se sai riittää, kun päätin vielä mennä päivällä jalan katsomaan, missä kunnossa läheisen Ahtialanjärven jää on. Jos vaikka menisin pilkille jokin kaunis päivä. Niitähän ennustetaan riittävän.
Aaamupalan jälkeen katselin netistä liikuntalääkärien ja muiden asiantuntijoiden ohjeita pakkasliikuntaan. Yleinen ohje oli, että 15–20 asteen pakkasta ei ole ikäihmisenkään syytä kaihtaa, jos on kohtalaisen terve. Sydänsairauksista ja vakavammista keuhkosairauksista kärsivien on oltava varovaisia, sillä kylmä lisää liikunnan rasittavuutta. Tämän hyvä puoli on tietysti se, että kylmässä liikkuminen polttaa hyvin kaloreita. Se ei liene kenellekään yllätys.
Kovan kestävyysliikunnan pakkasrajaksi määritellään yleensä 15–20 astetta. Sekin kannattaa huomata, että nesteenkulutus ei pakkasessa vähene, vaan päinvastoin saattaa lisääntyä. Jos siis aikoo kävellä tai muuten liikkua vähänkään pitemmän matkan, niin termospullo mukaan ja siihen lämmintä juotavaa.
Lenkiltä palatessa oli parta huurteessa ja kupu kuurassa – karvalakin ulkopuolelta eikä pääkopan sisältä niin kuin paikalliset pilkkakirveet arvelivat. Mieli oli hyvä varsinkin siitä, etten ollut kuunnellut pikkupirua, joka aamulla kuiskutteli, että siellä on liian kylmää: mitä turhia lähdet, pidä lavitsapäivä, keitä kahvit ja tee Aamulehden ristikko, joudat kävelemään myöhemminkin.
Kävelkää tekin, hyvät ihmiset, myös pikkupakkasella, se piristää kummasti!