Pekka Isaksson
Nyt ne ovat hävinneet, lumet. Jo niitä ennen lähti talvi.
Menneen talven lumet olivat oikein hyvät. Lempäälän seudulla lunta oli riittävästi. Se oli niin valkoista, etten oikein muistanut sellaista lunta olevankaan, kun olen viimeiset 15 vuotta asunut Helsingin ja Espoon savussa ja pölyssä. Pistäytymiset muualla ovat olleet satunnaisia ja lyhyitä.
Mikä parasta, kevättalven säät olivat sopivat hankikelien tulla. Vaikka en tänäkään talvena saanut hyvistä aikeista huolimatta ostetuksi suksia, oli hangesta muuten iloa. Pääsiäisen aikaan nuoskat ja yöpakkaset kovettivat sen pinnan niin, että se kantoi runsaslihaista kävelypässiäkin. Hangille en ollut päässyt, tai osannut hakeutua, kymmeniin vuosiin, ehkä puoleen vuosisataan. Mutta nyt: mikä ilo kävellä hangella ensimmäisten säteiden kristallisoimassa aamussa.
Ilossa oli hetken riemun ohella aimo tujaus nostalgiaa, tuota makeankarvasta ikääntyvän ihmisen huumetta. Kutsumatta tulivat mieleen lapsuuden ja varhaisen nuoruuden kevätaamut ja -päivät. Silloin Peräpohjolan hanget olivat niin vahvat, että hyvin kantoivat polkupyöräilijän. No, totuuden nimissä, olipa se pyöräilijä paitsi 55 vuotta nuorempi, hyvinkin yhtä monta kiloa kevyempi.
Nostalgiaa siis. Se lie samaa juurta, vaikka eri muotoa, kuin raihnaammaksi käyvän kehon oireilu. Tänä keväänä myös sitä on ollut riittävästi. Sattui semmoistakin, että parina päivänä askartelin terassille hyllykön kaikenlaisten puutarhakalujen ja kukka- ja taimiruukkujen pitämiseksi järjestyksessä. Tulos oli kaksijakoinen. Hyllykkö onnistui ainakin sikäli, että on pysynyt pystyssä. Miehelle kävi toisin. Kolmantena aamuna kolotti polvia, repi sorminiveliä, jumitti niskaa ja väänsi selkää niin, että piti pitempi tovi miettiä, missä asennossa halusin jatkaa elämistä, Pentti Saarikosken runonsäettä törkeästi muunnellakseni.
Olen päätynyt näidenkin kokemusten perusteella siihen, että ikä ei ole pelkkä numero, ei todellakaan. Painavia ovat menneiden talvien lumet, jotka aikoinaan niin kevyinä ja valkoisina leijailivat maahan. Siksipä on niin tärkeää kävellä ja harjoittaa muuta liikuntaa. Kävelkää ja liikkukaa tekin, hyvät ihmiset!
