Hannu Partanen
Kokemus TUL:n tämän vuoden askelviikkoihin osallistumisesta 9. – 23.9. oli myönteinen. Paras kannustin oli kävelypässien joukkueeseen kuuluminen. Suurimmat päiväkohtaiset askeleet kertyivät viikoille ajoittuvista yhteisistä kahdesta maanantaikävelystä. Molemmilla kerroilla päiväkohtaisesti askelia kertyi yli 30 tuhatta ja kilometrejä noin 26. Näillä pohjilla oli hyvä jatkaa itsenäisesti.
Säädin viikkojen ajan kulkuni kokonaisuutenaan kävelyksi. Mukana olivat päiväkohtaiset aamulenkit joko kävelysauvojen kanssa tai ilman. Lisäksi tulivat asioimiset ja muu kiertely kaupungilla ja kohtuullisen kokonaistuloksen kannalta tärkeät täydennyslenkit iltaisin. Koetin kuitenkin välttää iltalenkeillä liiallista tuloshakuista ja mielelle vaarallista kävelykiihkoa.
Tästä paras osoitus oli, että ensimmäisen viikon keskiviikon iltana maltoin mieleni, enkä lähtenyt ylimääräiselle korttelikierrokselle, kun havaitsin illan hampaidenpesun jälkeen, että olin vajaan kilometrin jäljessä päiväkohtaisen kävelyn ehdottomasta 10 kilometrin minimitavoitteesta. Tunnustan, että lujille kieltäytyminen otti ja seuraavan yön uni oli hieman ohutta ja katkonaista. Seuraavana päivänä kuittasin monin kerroin puuttuvat askeleet ja kilometrit. Jatkossa myös varmistin jo iltalenkille lähtiessä, että vähintään vähimmäistavoitteeseen tarvittavat päiväkohtaiset askeleet varmasti tulevat kerättyä.
Yksitoikkoisuuden ja turhautumisen välttämiseksi kävelin molempina viikkoina kotoa Helsingin Kampista kaverini luokse Vantaan Myyrmäkeen ja takaisin. Jäin yökylään ja pelasimme entisten aikojen muistoksi biljardia lähibaarissa ja päälle canastaa korteilla ja jatzia nopilla. Ja kun malttaa kohtuudelle ottaa, ei aamulla päätä pakota eikä askel hidasta.
Viikkojen kokonaistulokseeni olen hyvin tyytyväinen: 334 000 askelta ja 234 kilometriä. Taas päätin, että seuraavalla kerralla vähempikin kyllä minulle riittää.
Jorma Pikkarainen
Askelviikkoni täyttyi osin yhteiskävelyistä Kävelypässitoverieni kanssa ja osin yksinkävelyistä muun muassa Lauttasaaren ja Seurasaarenselän rantareiteillä. Rantareitit olivat minulle uusia kokemuksia. Ensimmäisen viikon tulokset jäivät hieman laihanlaisiksi muiden menovelvollisuuksien vuoksi, mutta toisella viikolla ponnistelin kahtena päivänä uusiin omakohtaisiin askel- ja myös kilometriennätyksiin. Päätin viikon väsyneenä mutta onnellisena. Kyllä kävely hauskaa!
Esko Grekelä
Askellus alkoi mukavasti kahden maanantain yhteiskävelyllä, saimme hyvät startit askellukseen. Minua muutamana päivänä hidasti kävelysuorituksissa lapsenlapsen hoito ja teatteri-illat. Tai ainakin sain niistä hyvän tekosyyn. Huipennus oli sunnuntai eli viimeinen askelviikon päivä. Aamulenkin ja meressä käynnin jälkeen, kun olin aamupalan syönyt ja lehden lukenut lähdin pienelle lenkille. Siinä meni tunti toisensa perään mutta matkaa taittui reilut 30 kilometriä ja askelia kertyi yli 40 000. Kotipihalla piti vielä kiertää talo ympäri, että pääsin sen tavoiterajan yli.
Pekka Isaksson
Mielelläni kohotan vanhaa, monet pässireissut kokenutta ja nuhruiseksi virttinyttä lippalakkiani joukkueellemme: kelpo ukkoja! Itse kävelin tämän vuoden Askelviikot ”hilpeämmin aikein”, kuten Antti arveli yksilösarjaan kuuluvien tekevän.
Niinpä sitten teinkin. Jo poikasena kuulin ehtimiseen, että jos jotakin tekee, se pitää tehdä tervan kanssa eli kunnolla. Pidin visusti huolen, että tulos jäi hilpeän tepastelun sallimalle tasolle. Yli 65-vuotiaiden yksilösarjassa olin 27:s. Mutta toisaalta: onhan se taso, jolle suomalaiset kilpaurheilijat kansainvälisissä mittelöissä keskiarvoisesti yltävät. Ehkä olisi pitänyt vielä lyhentää päivälenkkejä, jotta kukaan ei epäilisi minua totisena kävelemisestä.
Hyvää syksyn jatkoa, hyvät ihmiset, muistakaa kävellä – totisina tai hilpeinä, yksi lysti!
Vastaa