Pekka Isaksson
Donald Trumpin viime päivien puheet Ukrainasta ja presidentti Volodymyr Zelenskyista ja hänen ”rauhanneuvottelunsa” ovat synnyttäneet minussa tunteen, että tämän olen kokenut aikaisemminkin. Vaikka Trumpin puheiden ja toimien vaikutukset saattavat olla kohtalokkaat miljoonille ihmisille ja kokonaisille mailla ja maanosille, ne eivät ole lietsoneet surua ja pelkoa, vaan tuntemuksen huumorista. En tarkoita klovneriaa, jota Trumpin esiintymisissä tahattomana on, vaan järjettömyyksiin yltävää huumoria, sekin Trumpilla tahatonta.
Jo aikaisemmin Ukrainan sota on saanut minut muistelemaan ja miettimään sodasta lukemiani kirjoja, mietelauseita, runoja, pamfletteja ja tutkimuksia. Sellainen on mieleni. Romaaneissakin on paljon oikeasti sodanvastaisia teoksia, vaikka monet sellaisiksi luonnehditut eivät sitä ole.
Parhaimpia lukemiani sotakirjoja ja sodanvastaisia kirjoja on suuren tšekkihumoristin Jaroslav Hašekin Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa. Ensimmäisen kerran luin sen ihan poikasena äidin ja mummon ehtymättömältä tuntuvasta kirjahyllystä. Sen olivat kääntäneet Marja Helin ja Tuure Lehén saksasta ja kustantanut Kansankulttuuri. Siihen en tietystikään kiinnittänyt silloin huomiota, mutta seuraavalla lukukerralla osasin jo katsella semmoistakin.
Kun jotenkin muistan suomennoksesta Elvi Sinervon nimen, ehkä runojen kääntäjänä, niin sen täytyy olla myöhempi kuin vuoden 1947 painos. Aikuisvuosinani olen lukenut kirjan myös Eero Balkin suoraan tšekin kielestä kääntämänä. Merkittäviä suomalaisia taiteilijoita liittyy siitä tehtyyn 10-osaiseen televisiosarjaan. Sen käsikirjoitti Veijo Meri, jonka kirjailijalaatuun teos sopi hyvin. Pääosaa esitti Matti Varjo. Ehkä monet teistä muistavat Josef Švejkin tästä sarjasta.
Mikä tekee kirjasta niin merkittävän, että Tšekkoslovakian armeija ja Bulgaria kielsivät sen ja se poistettiin puolankielisistä kirjakaupoista. Natsi-Saksassa se joutui kirjarovioille. Suomessa Tulenkantajat-lehden päätoimittaja Erkki Vala joutui vastaamaa jumalanpilkkasyytteeseen ja sai parin kuukauden tuomion, kun oli julkaissut muutaman katkelman kirjasta.
Kirjan meno on aivan hulvaton, jatkuvaa farssia, mutta se ei ole syy noihin reaktioihin. Hasek onnistuu kaiken poikasta ensimmäisellä lukukerralla kiehtoneen menon keskellä ampumaan alas uhoisänmaallisuuden, tekouskonnollisuuden, militarismin ja kaikenlaisen pöyhkeyden. Se on Josef Švejkin, hölmönä esiintyvän salaviisan ansiota. Kunnon sotamiehemme seikkailuja säestää koko moniosaisen kirjan lukukokemuksen ajan nauru, kaikelle tuommoiselle piereskelevä nauru.
Yksittäisistä episodeista mieleeni on jäänyt kävelypässien maailmankuvaan ja toimiin hyvin sopivasti Švejkin Budějovicen anabasis. Sillä Hasek viittaa kreikkalaisen historioitsija Ksenofonin kirjaan Anabasis, joka kertoo Kyyroksen sotaretkestä. Švejk jää rintamajunasta ja jatkaa matkaansa kävellen. Kiinniotettuna hän väittää yrittävänsä rintamalle, vaikka kävelee aivan päinvastaiseen suuntaan.
Kirja jäi Hasekilta kesken, mutta Galician rintamalle Švejk pääsi. Kun kirjan lukemisen joutui lopettamaan siihen, niin ikävä häntä ja hänen kavereitaan tuli. Toivottavasti hän pääsi prahalaiseen oluravintolaan U Kalichaan eli Pikariin, jossa hän lupasi tavata yhden sotakavereistaan kello kuudelta sodan jälkeen.
Kirjassa on Švejkin lisäksi suuri joukko muita unohtumattomia hahmoja, muun muassa juoppo sotilaspastori Otto Katz ja rintamajunan luutnanti Dub, joka esittelee itsensä luonnehdinnalta, että ”tapani tulette tuntemaan”. Tuttu fraasi muualtakin. Ainoa siedettävä tyyppi pösilön upseeriston joukossa on yliluutnantti Lukaš, joka voitti Švejkin korttipelissä sotilaspalvelijaksi pastori Katzilta.
Erityisen hyvin muistan kirjasta ylimmän upseeriston typeryyden ja seniliteetin. Švejk tapaa muun muassa kaksi kenraalia, joista toinen pitää luentoja kenttämakeista ja toinen suunnittelee hirttäjäisiä. Tässä vaiheessa lienee selvää, miksi Donald Trump ja Vladimir Putin ovat aiheuttaneet minussa tunteen ennen koetusta.
Suosittelen kirjaa. Hasekilta on suomennettu myös mainio lyhyistä kertomuksista koostuva Huumorin koulu, mutta en tiedä, löytyykö sitä vielä kirjastoista. Lukemisen ohella, muistakaa kävellä hyvä ihmiset, mutta älkää lähtekö anabasikselle!