Antti Honkonen
Parhaillaan vietetään maassamme Hävikkiviikkoa, joka keskittyy ruokahävikin pienentämiseen. Koronapirulaisen vuoksi nyttemmin lähes paikallaanpolkeva kävelypässeily oli alkuaskeleissaan suurten kysymysten edessä, kuten millaisella symbolikuvalla outoa toimintaamme voisi kuvailla. Ratkaisuksi tuli logo kovapäisistä pässeistä, jotka pökkivät sarvineen uljaan askelluksensa esteitä: näin ikä-äijät aiko(i)vat etenevän, kuin ikiliikkujat ilman päästöhuolia!
Kun muutenkin puuhastelen ”hävikistä hyväkkiä” -toiminnoissa, niputin em. kampanjaviikon kuva-aihioita ja lisäsin loppuun version kävelypässien logosta. Ja ihme: pässien logossa on ilmiselvästi piirteet lopullisesta ratkaisusta hävikkiongelmiin eli jos homma ei ole päätöntä vaan olennaisesti päänkäyttöä, ilman peräpäitä eli hävikkiä ei voi edes syntyä. Kävelypässi siis on – logon mukaan – (perä)päästötön kävelykone! Teoriassa, mutta ei käytännössä…
Eläkeläisjärjestöt ruoka-aputalkoisiin?
Vakavammin sanottuna en ole tavannut viime vuosina ketään, joka ei olisi huolestunut tai ei olisi jopa vihainen syöntikelpoisen ruoan pois heittämisestä roskiin tai biojätteeseen. Moni kanssaeläkeläinen kantaa myös maailmantuskaa moisesta tuhlailusta.
Pienessä Suomessakin ruokahävikkiä kertyy vuositasolla jopa 500 000 000 kiloa. Kävelypässien henkilökohtaisilla askelmiljoonilla ei kokonaistaakka paljoa hetkauteta, joskin hyvä yritys tässä asiassa aina kannattaa.
Kotitalouksista syntyy ruokahävikkiä reilut 400 miljoonaa kiloa ja kauppojen takaluukuista irtoaa hävikikiksi ehkä n. 90 000 000 kiloa. Jokainen voi jotenkin vaikuttaa omaan hävikkiinsä. Mutta melko moni voisi olla myös paikallisissa ruoka-aputalkoissa, yksityishenkilöinä. Tai eläkeläisjärjestöjenkin kautta, jolloin yhteisen hyvän edistäminen eli vastuun kanto ruoaksi yhä hyvin kelpaavan aineksen saanti syötäväksi näläntorjunnan tai ”vain” ympäristöteon vuoksi voisi toimia. Hyviä kokemuksia on mielekkäästä tekemisestä, sopivasta täsmätalkoosta lähiyhteisön hyväksi myös maanläheisimmin tavoittein, kuin eräät uskonnolliset järjestöt tuntuvat lahjoitusleivän antoon kytkevän.
Kävelypässitkin ovat asiaa tienpäällä pohtineet ja kysymmekin kokemuksia ja kommelluksia ainakin ennen koronakriisin alkua eri yhdistyksissä olleista ruoka-aputoiminnoista? Oma arvioni on, että ruoka-avun tarve kasvaa syksyn aikana. Kauppojen ruokahävikin jaon organisointi ja saanti hyväkiksi on tarvinnut ja tarvitsee yhä ihmiskäsiä. Elämänkokemus on lisäarvo ymmärtää ruokajakelun merkitystä myrskyisässä maailmassa, myös Suomessa.
Muita hävikkiasioita, kuten sienisato ja koulutustaso
Kävelypässeissäkin on ahkeria ja jopa liian ahkeria eli ahneita jokamiehen- ja -naisenoikeudella metsänantamia hakevia. Moni eläkeläistuttavani kokee suoranaisia vieroitusoireita, jos ei pääse marjaan tai sieneen viikoittain. Itselläni on tämäkeruutauti niin vakava, että juuri kun tulee metsänantikorillisen kanssa kotiin, hetimiten pitäisi päästä hakemaan lisää. Itsehillinnän väkivaltaisin konstein olen kuitenkin malttanut jäädä putsaamaan edes juuri tuodut aarteet.
Pääasia on, kuitenkin että tekee yhä mieli ja fyysinen mahdollisuus mennä metsään nöyristelemään ja polvistelemaan, jotta saisi talven varalle ja erityisesti myös lapsenlapsille metsänanteja hyväkiksi. Monet mummot ja vaarit ovat tärkeitä moisen metsäsadon hyödyntämisessä. Ryöstelystä ei ole kyse, sillä moninkertainen määrä jää keräämättä ja metsäneläimet osaavat ottaa pääosuutensa.
Kävelypässit on tehneet vuosien varrella jo sadoille ikäihmisille IKINÄ -lihaskunto- ja tasapainokyvyn testejä. Viime marraskuussa olimme tehneet Suomen nykyhallituksen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekoselle tämän kaatumisennustetta arvioivan testin. Kyse ei ollut maan hallituksen kaatumisesta, joka oli ehkä lähempänä, kuin Pekosen kaatuminen, josta ei testissä tullut mitään emmeitä.
Tällä Hävikkiviikolla on ollut kohuna kansanedustaja Jussi Saramon ”sopivuustesti” äitiyslomalle jäävän Li Anderssonin tuuraajaksi opetusministerin tehtävässä. Jotkut ovat kokeneet hengenahdistusta – ei koronaviruksesta -, vaan jos ammattikoulussa datanomitutkinnon suorittaneesta tulisi joksikin aikaa ministeri. Ikäänkuin vähäisempi koulutus olisi ministerihommaan vain hävikkiä vaikka se voi olla hyväkkiä.
No, kävelypässeillä on tietoa ja taitoa muustakin kuin nykyisten ministerien testaamisesta: Testasimme viimevuotisen touko-joulukuisen TRE-HKI -kävelymme varrella kansanedustaja Jussi Saramon maanantaina 21.10. klo 9.15 Vantaalla Tikkurilan Puistokulman juhlasalissa. Kymmenet todistajat olivat paikalla: Testitulos täydet 12 pistettä eli kelpaa erinomaisesti pystyssä pysymistä edellyttäviin tehtäviin. Aarno Jalosen ottamassa valokuvassa Saramo myhäilee mukavaa testipalautetta, jollaista eivät Suomen nykyhallituksestakaan kaikki saisi vaikka haluaisivat.
Vastaa