Pekka Isaksson
Suomi liittyi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Eduskunta päätti liittymisestä edellisen vuoden marraskuussa. Elettiin Tarja Halosn presidenttikausien loppuvaihetta. Liirttymistä vastaan äänestivät kaikki istunnossa olleet perusuomalaisten kansanedustajat ja 11 keskustapuolueen edustajaa.
Sopimuksen vastustajia on ollut tosiasiassa enemmän, ja vaatimus siitä irtautumisesta on liittynyt laajemmin turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Liittymistä vastustaneet ja siitä irtaantumista vaativat ovat nähneet liittymisen heijastaneen radikaalia muutosta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa doktriinissa.
Tältä kannalta miinasopimus nousi esille muun muassa vuonna 2018. Entinen suurlähettilään ja asevalvonnan asiantuntija Pasi Patokallion yhdisti Suomen Kuvalehden ja Kanavan julkaisemisssa kirjoituksissa miinasopimuksen turvallisuuspolitiikan muutokseen, ”Halosen–Tuomiojan linjaan”, jossa turvallisuusuhkana alettiin nähdä perinteisten sotilallisten uhkien rinnalla tai jopa sijasta muun muassa ilmastonmuutos.
Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari oli jo syksyllä 2017 vaatinut miinoja takaisin Suomen rajoille, ja Sauli Niinistökin arveli vaalikeskustelussa, että Ottawan sopimukseen liittyminen ei ehkä ”niissä olosuhteissa olisi ollut ihan oikein, mutta jäljet on paikattu”. Ei ole ihme, että vuoden 2022 keväällä Ukrainan sodan alettua Suomessa virisi useita kansalaisaloiteita sopimuksesta irtautumisesta. Ne eivät vielä silloin johtaneet toimiin, mutta ajatus jäi edelleen kytemään.
Miinakeskustelun oudot piirteet onkin nähtävä tätä revansista taustaa vasten, jossa haetaan poliittista hyvitystä ja / tai paluuta vanhaan. Asejärjestelmien kehityksen ja puolustuskyvyn kannalta siinä on vaikkea nähdä suurta järkeä. Silloinen puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen totesi maanpuolustuskurssin avajaisissa keväällä 2022, että Ukrainan sota edellyttää Suomelta kansallisen puolustuskyvyn vahvistamista, mutta jalkaväkimiinojen palauttaminen ei ole keino siihen.
Kivinen kertoi, että jalkaväkimiinoista luopumisen jälkeen Suomen suorituskykyä on parannettu monin keinoin. Jalkaväkimiinojen korvaaminen rahoitettiin puolustusbudjetin ulkopuolelta osoitetulla 200 miljoonan euron lisärahoituksella. Tämän lisäksi uudistukseen käytettiin puolustusbudjetin sisältä 100 miljoonaa euroa.
Valtioneuvosto.fi-sivustolla vast´íkään julkaisussa tiedotteessa Suomi ja Ottawan sopimus kerrotaan, että tällä lisärahoituksella on hankittu muun muassa lennokkeja, moniherätepanssarimiinoja, raivaamisenestopanoksia, viuhkapanoksia ja tilannekuvajärjestelmiä.
Kivinen mukaan Suomen valmiusvarastoissa olikin keväällä 2022 satojen tuhansen panssarimiinojan lisäksi merkittävä määrä viuhka- ja ylkipanoksia. Näitä niin sanottuja aktiivisia miinoja Ottawan sopimus ei kiellä. Ne eivät laukea ihmisen kosketuksesta tai länsäolosta, kuten passiiviset miinat, vaan edellyttävät aktiivisia toimia miinoittajalta, tähystystä ja etälaukaisemista. Siten ne eivät voi aiheuttaa siviilivahinkoja samalla tavalla kuin kielletyt miinat – tai tarkasti sanottuna vahinkojen aiheuttamisen pitää olla täysin harkittua ja tietoista.
Myös jalkaväen taktiikkaa muutettiin Ottawan sopimuksen ratifioinnin jälkeen uuteen tilanteeseen sopivaksi. Sotilasprofessori Janne Mäkitalo sanoi maaliskuussa 2022 MTV:n haastattelussa, että kaikki sopimuksessa kiellettyjen henkilömiinojen suorituskyvyt saatiin korvattua täysimääräisesti, jopa ylikin.
Mihin Ottawan sopimuksessa kiellettyjä miinoja oikein tarvitaan, jos ne on jo korvattu näin hyvin? Onko Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne todella muuttunut kevään 2022 jälkeen niin, että juuri jalkaväkimiinat ovat tarpeen turvallisuusuhkiin varautumiseksi ja niiden torjumiseksi? Sillähän sopimuksesta irtautumista on perusteltu. Sihen viittasi myös puolustusvoimien uusi komentja Janne Jaakkola viime marraskuussa toivoessaan keskustelua jalkaväkimiinoista.
Jaakkolan lausunnon Valtioneuvosto.fi.-sivuston tiedotteen välillä on ristiriita. Jaakkola sanoi, että ”esimerkiksi venäläisten käyttämä jalkaväen massamainen käyttö on luonut vähän uuden asetelman siihen, millä tavalla meidän pitää valmistautua sotilaalliseen voimankäyttöön”. Valtioneuvoston sivuston perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että edes puolustusvoimissa juuri tämän asian ei arvioida merkittävästi muttuneen. Siinä nimittäin todetaan, että Venäjän jalkaväen merkittävä ja perinteinen rooli maaston hallussapitäjänä ja valtaajana on säilynyt. Onko siis Venäjän tapa käyttää maavoimia muuttunut vai säilynyt entisellään?
Jos henkilömiinojen suorituskyvyt on saatu korvattua ”täysimääräisesti, jopa ylikin”, ei puhe ja aikomus jalkaväkimiinojen ottamisesta uudelleen käyttöön tunnu järkevältä miltään muulta kannalta kuin sodan pelon ylläpitämiseksi. Miinojen käyttämistä on perusteltu paitsi todellisten tappioiden aiheuttamisella erityisesti vastustajan kokemalla miinakauhulla. Kävelypässinä kauhun ymmärtää hyvin. Jalkaväkimiinoista pienin, sakaramiina, on suunniteltu niin, että miinaan kävelleen henkikulta saattaa säästyä, mutta jalka tai jalat silpoutuvat. Muistikuva niiden asentamisesta alokasaikana pioneerijoukkueessa vahvistaa, että sekin on kertakaikkisen pirullinen ase.
Nyt näyttää siltä kuitenkin siltä, että miinapuhetta käytetään sotapelon lietsomiseksi omassa maassa niin, että puolusmäärärahan nostaminen 3 prosenttiin bruttokansantuotteesta tuntuu pikkurahalta. Sitä se ei ole: vuonna 2022 BKT oli 268,7 miljardia. Kolme prosenttia siitä on noin 8 miljardia.
Suomi joutuu erikoiseen joukkoon, kun se irtautuu Ottawan sopimuksesta. Irtautuminen näyttää varmalta: hallitus on esittänyt irtautumista ja eduskunnassa sillä on vahva kannatus.
Sopimuksen ovat jättäneet hyväksymättä muun muassa Venäjä, Yhdysvallat, Intia, Kiina, Israel, Ohjois-Koroea, Etelä-Korea, Arabiemiirikunnat ja Irak. Euroopassa Venäjä on ainoa maa, joka ei ole hyväksynyt miinasopimusta. Ukraina on sen tehnyt, mutta on käyttänyt vuonna 2022 alkaneessa sodassa sopimuksen kieltämiä miinoja.
Kaikesta huolimatta, kävelkää tekin, hyvät ihmiset: säät paranevat eikä Suomen maantiellä ja poluilla ole pelkoa miinoista!