Pertti Vuorio
Voiko olla mitään kauniimpaa kuin kesään puhkeava vehreä luonto. Pässit saivat nauttia hienosta luonnosta ja erinomaisista ilmoista viimeisellä etapillaan Sukevalta Vuokattiin. Tuomet kukkivat ja voikukat loistivat.
Kävellessä huomaa kuitenkin asioita, joihin ei autolla pyyhältäen kiinnitä huomiota. Näimme, että tienvierustan ojia käytetään paikoin surutta roskien kaatopaikkana. Sieltä löytyi koko elämän kirjo, pienten lasten vaatteista tyhjiin olut- ja mehutölkkeihin ja kahvikuppeihin. Huoltoasemathan ovat viimevuosina lisänneet kahvitarjontaansa ”ota kuppi mukaan” palvelulla. Kun kahvit on juotu, tyhjä kuppi heitetään joskus auton ikkunasta ulos luontoon. Tällainen palvelujen laajentaminen lisää ympäristön kuormitusta. Muovi ja pahvimukit säilyvät luonnossa jopa vuosikymmeniä eikä roskaajia edes saa vastuuseen aiheuttamista haitoista. Pitäisiköhän määrätä haittavero tallaisille tuotteille tai kieltää kertakäyttöiset kahvikupit. Haitta ei ole pelkästään esteettinen vaan haitta myös pieneläinkannalle.
Lisäksi ihmettelimme tupakan natsojen suurta määrää. Kytevä savuke, kuivalla kelillä, on melkoinen riski palovaaran johdosta. Joku voi kuvitella olevan hienoa, kun jää kipinöivä vana – ei ole. Pässit pohtivatkin matkan aikana, mitä tarttis tehdä. Emme löytäneet vielä järkevää vastausta. Jos Sinulla hyvä lukija on asioihin ehdotuksia, kirjoita esitys blogiin, niin katsotaan mitä saadaan aikaan. Luonto on meidän yhteistä omaisuuttamme. Sitä kannattaa vaalia.
Kevään aikana kävelimme eteläisessä Suomessa, pääasiassa pääkaupunkiseudun ympäristössä., Siellä saimme edellä mainittujen roskien lisäksi varoa lemmikkieläinten jätöksiä. Kainuusssa ne näyttävät onneksi tyystin puuttuvan. Talojen pihoilta kuuluneiden ”tervehdyksien” perusteella koirakanta oli ihan kohtuullinen, mutta jätökset tien varsilta puuttuvat. Hyvä niin.
Pidetään muutenkin luonnon ainutlaatuisuudesta huolta. Ei muuta kuin ylös ja ulos lenkille niin kuin jo Tarva aikoinaan meitä neuvoi sunnuntaiaamun radiolähetyksissä.
