Pekka Isaksson ja Antti Honkonen
Pekka
Kävelypässit aloittivat viikon Lokakuun kuukausikävelyllä Helsingissä – jälleen, voisi joku maalainen, vaikkapa lempääläinen, sanoa. Totisella asialla pässit jälleen olivat, jos nyt totiseksi voi mainita vaeltelua kauniissa syysilmassa ja istumista kuuntelemassa entisen taistolaisen Lauri Hokkasen synnintunnustusta.
Tämänkertainen Helsinki-päivä alkoi Pasilan Rauhanasemalta ikään kuin uskovahvistuksena kaikenlaista väkivaltaisempaa aateintoilua vastaan. Kun pässit kokoontuivat Laura Lodeniuksen kuvattaviksi aseman seinustalle, niin eikös heidän takanaan seinällä komeillut Leni’s Cafen kyltti. Se ei sentään kutsunut Leninin kahvilaan niin kuin heikkonäköisimmät tai koiranleukaisimmat pässit arvelivat.
Liikkeelle päästiin ja liikkeessä pysyttiin aina Helsingin pääkirjaston Oodin edustalle. Pieniä pettymyksen huokauksia aiheutti tieto, että Jorma-pässi ei pääsekään kölinhaalausta vastaavaan rituaaliin Stadionin tornissa. Laivan kölin alta vedettiin ennen vanhaan merimiehet, jotka ensimmäisen kerran ylittivät päiväntasaajan.
Suunnitelma oli, että TUL:n Askelkisassa arvontapalkinnon saanut ja kisassa erinomaisesti kunnostautunut Jorma nousee Stadionin huipulle portaita pitkin. Muut pässit huristelevat sinne hissillä. Siellä sitten luovutettaisiin Jormalla palkinto ja juhlittaisiin pässijoukkueiden mitalisijoja.
Stadion kuitenkin ilmoitti, että pässit päästetään torniin vain aikoina, jotka eivät sopineet muuten pässijoukon päiväohjelmaan. Näin jäi tämä hauska ja ikimuistoiseksi suunniteltu tapahtuma kokematta. Ei onneksi ole ensimmäinen kerta, että kylmät realiteetit – onkohan kuumia realiteetteja olemassa – ovat kaataneet pässien mielikuvitukselliset aikeet.
Jorma saatiin palkituksi Oodin edustalla arvovaltaisen – tai siis pässijoukon – läsnäollessa. Siitä selvinneinä pässit osallistuivat Oodissa iltapäiväohjelmaan. Siitä kertoo Antti, joka siihen osallistui, kun hänellä on paremmat sisuskalut. Pekka-pässi karkasi paikalta – ehkä avarammille laitumille.
Antti
Liikettä omin koivin – liikettä yhteisvoimin!
Kävelypässit ovat pitäneet koronan omilta kohdiltaan kurissa, mutta Helsingissä piilee muitakin vaaroja. Ja piru vie, julkisesti ja juuri meitä kävelijöitä uhkaavia: suojatien eteen jalankulkijan vuoksi pysähtynyttä autoilijaa ei hevin huomioida, vaan useat pysähtymisen sijasta painavat lisää kaasua vaikka jalankulkijaparka on lainmukaisesti etenemässä kohti pelastavaa suojatienreunaa tai huonompana vaihtoehtona kohta sairaalaan tai krematorioon vientiä…
Onneksi Liikettä omin koivin – liikettä yhteisvoimin! -liivimme pelastivat ensiksi ne, joilla se oli mukana. Ja sitten siinä siivellä meidät, jotka hyvinä tallettajina olimme edellisiltana piilottaneet pelastusvälineemme niin, ettemme niitä aamun äkkilähdöissämme löytäneet.
Siirryttyämme muhkean Oodin syleilyyn aikeenamme oli ensin, ihan uhoten, mennä siellä Kino Reginassa katsomaan takavuosikymmeninä jo tutuksi tullut elokuva ”Lenin-setä asuu Venäjällä”. Se innostutti tai pahastutti katsojia. Tosin me k-pässit ei päästy edes katsojiksi, vaan teatterin lukitun oven takana hämärässä seisoviksi patsaiksi… Pelkkä patsastelu ei meille tietenkään riittänyt tai ainakaan sopinut, joten vaihdoimme nostalgisen uhoilumme Lenin-sedän ”tapaamisesta”, talon mainion Oodi-kahvilan antimista nauttimiseen.
Kenen joukoissa seisoin – järki+jälki-istunto
Oodin Kino Reginassa ollut lukijatapaaminen perustui Lauri Hokkasen keväällä ilmestyneen Kenen joukoissa seisoin – taistolaiset ja valtioterrorin perintö -teoksen jälkikäsittelyyn. Teosta on luonnehdittu omakohtaiseksi ja kiihkottomaksi esitykseksi ns. ”taistolaissukupolven kylmän sodan aikaisesta poliittisesta perusvalinnasta – harha-askelesta Neuvostoliiton politiikan myötäilijöiksi ja edistäjiksi”. Omakohtainenhan se on, mutta aiheuttaa joissakin lukijoissa kiihkoutumista. Olipa paikalla kiihkoja, jotka eivät olleet edes lukeneet kirjaa, kuten railakkaisiin kirjasodankäynteihin usein kuuluu.
500-sivuisen teoksen käsittelyn, mielestäni tolkun ”jälki- ja myös järki-istunnon”, aloitti Lauri. Mutta miten? Kertoen puolisen tuntia siitä myös mielenkiintoisesta, mitä kirjaa varten kirjoitti, mutta niitä ei ole kirjassa!
Seuraavaksi kuultiin Eläkeläiset ry:n entisen puheenjohtaja Kalevi Kivistön puheenvuoro, tosin nyt Oodissa vain entisenä SOL:n ja SKDL:n johtohenkilönä. Kalevi ”Kallu” on kirjoittanut arvion teoksesta jo julkisesti, joten niistä ei tässä enempää. Enkä koe tarpeelliseksi välittää keskustelussa tai salin ulkopuolella ilmenneitä kinanaiheita.
Mutta ainakin yhden esiin nousseen kipuiluasian maanantainen Lenin-tapahtuma synnytti: Myös ns. enemmistöläisten olisi vihdoin syytä koota kriittinen katsaus jo edesmenneisiin vuosikymmeniin. Tämä sivuaa työväenliikkeen kokonaisuuden osalta osin myös eläkeläistoimintaa, joissa vielä on menneen muistajia, joita muissa järjestöissä ei nuoruutensa vuoksi – onneksi – ole.
Vinkki: Hokkasen teoksen alkuperäinen käsikirjoitus on Kansan Arkistossa, johon oletan monen muunkin kuin itseni taas omanhistoriantutkimusmatkalle menevän.
(Satuin pari vuotta sitten, Asunnottomien yö -kansalaisliikkeen synnyn 20-vuotisjuttua Asukki-lehteen tehdessäni, siellä Lauriin törmäämään. Hän kertoi omasta jättihankkeestaan. Minä toin silloin esille tositarinan miten sattumalta löysin keväällä 1974 taistolaisten laatiman ”täydellisen rinnakkaissuunnitelman” paperilla, ei enää pelkissä huhupuheissa. Se löytö avasi monen muunkin enemmistöläisen siniset silmät.)
Historiakirjoituksesta voisi todeta, että enemmistöllä oli vastuulla koko liike ja siitä on kirjoitettu. Tauno Saarela, Kimmo Rentola ja Veli-Pekka Leppänen ovat SKPn osalta tehneet mittavaa historikirjoitusta. SKDLn historia on vielä teon alla. Voihan joku tietysti innostua kirjaamaan henkilökohtaiset kertomukset omista taisteluvuosistaan.