Pekka Isaksson
Otsikon luku on niiden kilometrien määrä, joka kertyi kesän ja syksyn aikana Lempäälä liikkuu -joukkueelle kävelykilometrikisassa. Joukkue osallistui kisan suursarjaan ja sijoittui kunniakkaasti 25. sijalle. Kisan järjestivät Helsingin seudun liikenne HSL ja Liikenne- ja viestintävirasto Traficom.
Tällainen kisa järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018. Minun silmiini tieto kisasta sattui vasta tänä vuonna. Heti ilmoittauduin, kun kisan nettisivut aukesivat vappuna. Leikkimieliseksi mainitun kilpailun tarkoituksena on kannustaa suomalaisia kävelemään terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi. Samalla se muistuttaa, että kävelyn voi yhdistää joukkoliikenteeseen ja päästötönkin liikkumistapa se on.
Leikkimielisyydestä en ole ihan varma. Erehdyin kisan alkupäivinä lukemaan kommentteja kisan valtakunnallisilta nettisivuilta, jonne kisailijat merkitsivät kilometrinsä. Monessa kommentissa kyseltiin toisten osanottajien kunnian ja omantunnon perään tulosten merkitsemisessä. Lempäälän sivuilla ei tämmöisiä kommentteja ollut – ei tosin muitakaan.
Lopetin kommenttien lukemisen ja keskityin kävelemiseen. Kulunutta sanontaa seuraten tein parhaani ja katsoin, mihin se riittää. Hyvin riitti: henkilökohtaiseen taulukkoon kertyi hieman yli 1 320 kilometriä. Minua tulos tyydyttää. Siitä on muuten kiittäminen myös pitkäaikaisen kasvattajaseurani Kävelypässien osallistumista TUL:n Askelkisaan syksyllä. Kovan kisan askeleet menivät pässien piikkiin, kilometrit Lempäälän joukkueelle.
Vähän harmittaa, että reilut 20 kävelypäivää jäi laiskuuden tai jonkin tekosyyn vuoksi merkinnättä. Kisa kesti kuusi kuukautta, toukokuun alusta lokakuun loppuun. Kunnon ylläpitämisen kannalta lepopäivien pitäminen kyllä on suositeltavaa ja välttämätöntä. Niitä olisi saanut olla vähintään 10–15 enemmän, kun kävelypäiviä tuli minulle 160.
Hyvin mukavaa oli, että kisa innosti myös Erjan kävelemään enemmän kuin tähän asti. Osan kävelyreissuista teimme yhdessä. Mikäpä sen hauskempaa. Jos vähän kehaisen, niin olimme molemmat siististi TOP-10:n listalla Lempäälän joukkueessa. Lista on täysin epävirallinen ja syntynyt vain minun kilpailuhenkisessä päässäni. Minulla ei taidakaan olla mitään kanttia moittia muita leikkimielisyyden hämärtämisestä. Tai hyväntahtoisesti tulkiten, voihan kilpailuhenkisyys olla merkki lapsenmielisyyden paluusta. Sehän taas on ihan hyvä juttu.
Kuinka vain, mutta kisa oli mukava kokemus, vaikka sellaista yhteisyyttä en kokenut kuin Kävelypässien touhuissa. Emme nimittäin kokoontuneet kertaakaan yhteiseen kävelyyn, vaan jokainen pakersi itsekseen tai kenties pikkuporukassa nettitaulukon käyttäjätunnuksen suojissa. Se on hyvä keino saada yksityisyydestään tarkat ja kävelyharrastusta aloittelevat mukaan. Pari kokoontumiskävelyä – tietysti vapaaehtoisesti – voisi olla kiva lisä, kun ensi vuonna jatketaan.
Kävelkää tekin, hyvät ihmiset. Käyttäkää liivejä ja muita heijastinpintoja!
Vastaa